Voi, suomalaiset, miksi julkisissa kulkuneuvoissa (oman kokemukseni mukaan junissa, mutta kuulemma myös busseissa) pitää aina istua hiljaa nenä kiinni älypuhelimessa tai tabletissa? Joskus voisi repäistä ja aloittaa jopa keskustelu vierustoverin kanssa. Ehkä junien mökötystilanteen laukaisemiseen tarvitaan tämänpäiväisen konduktöörin tapainen piristys, jotta ihmiset uskaltaisivat puhua toisilleen ja jopa nauraa yhdessä.

Z-junassa palveli elämäni hauskin konduktööritapaus. Mies aloitti kierroksensa kailottamalla vaunuyksikön ovelta: ”Täällä olisi nyt pilettejä kaupan!” Lippujen myyminen kesti hyvin kauan, sillä hän laukoi vitsejä jokaiselle matkustajalle. ”Yksi aikuinen Helsingistä Haarajoelle, kiitos.” ”Selvä pyy, tiesittekös muuten, että Haarajoki on vaarallinen paikka savolaiselle? Erehdyin kerran sanomaan sen nimen savoksi…” Viereinen matkustaja nauroi kippurassa ja pyysi saada ostaa lipun Lahteen. ”Jaahas, tämä on nyt sitä nauruterapiaa, terapeutit saa sadan euron tuntipalkkaa, vaadin kohta palkankorotuksen! Juu mutta, se tekee tuhatkuusisataaneljäkymmentä senttiä.”

Matka sujui nopeasti konnarin jutuille nauraessa. Niin helppoa sitä on piristää toisten päivää, eikä sitä varten tarvitse välttämättä olla konduktööri. Ihan muuten vain voi jutella vieraillekin ihmisille. Miettikäähän sitä, ehkä pelastatte joskus jonkun väsyneen koulu- tai työmatkalaisen päivän.

Kuva: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sm4