Joskus tuntuu, ettei mikään mene suunnitelmien mukaan.

Mietin tänään töistä pyöräillessäni, mitä tekisin viime syksynä pakastetuista tyrneistä, jotka olisi pikkuhiljaa syytä käyttää pois. Päädyin rahkaisaan piirakkaan, jota varten poikkesin kaupan kautta ostamassa pari purkkia maitorahkaa. Kaikki sujui hyvin, kunnes otteeni lipesi ottaessani piirasta pois uunista. Koko helahoito putosi valtavan räsähdyksen saattelemana uunin kannen kautta lattialle. Jonkin aikaa en voinut kuin ihmetellä ja seurata rahkatäyteen poreilua, kun se paloi kiinni uunin pohjaan. Keittiö oli kuin räjähdyksen jäljiltä. Miten yhdestä piirakkavuoasta voi syntyä sellainen koko keittiön kattava piirakantäytekuorrutus? Siinä olikin sitten puuhaa loppuillaksi.

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Tästäkin toilailusta löytyy onnekkaita sattumia. Sain osan piirakasta pelastettua (ja se oli hyvää, uskokaa pois!), tulipa perinpohjaisesti kuurattua keittiö lattiasta kattoon, ja oli onni, ettei kukaan ollut kotona saamassa sirpaleita jalkapohjiinsa ja näkemässä sitä suurinta hävityksen kauhistusta.

Kyllä, suunnitelmat muuttuvat usein, mutta suunnitelmani oli jakaa piirakkajuttu blogissani ja sen teinkin. Näin tällä kertaa.

Parempaa onnea kokkailuihinne!