Aamulla se tuntui ilmassa: tänään alkoi syksy. Se sateinen ihanuus, hämärien aamujen, lähtevien lintujen ja haikeiden runojen aika. Hyvästien aika. Mutta tänä syksynä kukaan ei lähde pois.

Haluaisin kirjoittaa, tuulen lennättämiä sanoja. Mutta nyt ei ehdi. On keskityttävä opiskelemaan.

Lukemaan.

Soittamaan.

Liikkumaan.

Nukkumaan.

Parantumaan.

Muuttamaan.

Muuttumaan.

Ja joskus ylppäreiden jälkeen -taas elämään.

Mutten väitä, ettenkö olisi onnellinen. Olen onnellinen, että minulla on ihania auttavia ystäviä, että saan soittaa, laulaa ja tanssia (ja pian myös juosta), että saan vielä puoli vuotta käydä maailman parasta koulua. Ja ettei elämä lopu vielä senkään jälkeen.

Skynda dig älskade, skynda att älska, dagarna mörkna minut för minut.

Tänd våra ljus, det är nära till natten, snart är den blommande sommar'n slut.

Tove Jansson: Höstvisa