Ensimmäinen lukiovuosi on mennyt ihan hirveän nopeasti. Vastahan sitä astui ensimmäisenä koulupäivänä sisään vanhan koulurakennuksemme suurista puuovista. Ressu oli paikka, josta oli kuullut paljon, mutta jota ei koskaan uskoisi itse käyvän. Tutustumaankin menin vain löytääkseni perusteluja, miksi en halua Ressuun, vain jotta voisin esittää niitä ihmisille, jotka kysyivät. Paikan päällä mieli kuitenkin muuttui, ja päätin hakea kouluun. Sitä päätöstä en ole katunut.

Meillä on mahtava porukka ja hyvä yhteishenki. Koulussa on paljon mukavia ihmisiä, ja jo ensimmäisinä päivinä tutustui nopeasti muihin. En ehtinyt edes astua sisään ennen kuin luokseni tuli juttelemaan eräs toinen kouluaan aloittava ykkönen. Alussa ei ollut minkäänlaisia valmiita kaveriporukoita, vaan ihmiset olivat avoimia tutustumaan. En myöskään tiedä, että Ressussa olisi kiusaamista. Meillä jokainen saa olla juuri sellainen kuin on, ja se on ehkä paras asia koulussamme. Kaikkihan me olemme erilaisia.

Ennen koulunalkua kuvittelin, että yksi Suomen parhaista lukioista pitäisi sisällään vain joukon ylifiksuja työmyyriä, joilla ei ole muuta elämää kuin koulu. Siinä erehdyin, monenlaista porukkaa mahtuu meidänkin joukkoomme. Ajattelin myös, että koulussa olisi hirveän kovat vaatimukset. En ihan sanoisi noin. Tokihan meillä töitä tehdään, ehkä enemmän kuin muissa lukioissa keskimäärin, mutta se ei johdu opettajien vaatimuksista vaan innokkaista oppilaista. Päinvastoin, opettajat sanovat usein, että muistakaa levätä älkääkä tehkö kaikkea aina niin täysillä.

En haluaisi kirjoittaa tätä vain mainostekstiksi. Ensimmäinen lukiovuoteni on antanut paljon, innostanut opiskelemaan ja saanut nauttimaan koulunkäynnistä, mutta myös uuvuttanut ja saanut tekemään töitä aivan jaksamisensa äärirajoilla. Sitä haluaisi tehdä niin paljon kaikkea, mutta aika ja voimat eivät aina riitä. Onneksi on ympärillä ihmisiä, jotka tietävät toppuutella, kun vauhti yltyy liian kovaksi. Kaikkea ei ihan oikeasti kannata tehdä niin täysillä.

Joskus tuntuu, etten haluaisi koskaan kirjoittaa ylioppilaaksi ja lähteä täältä. Toisaalta ressulaisuus ei lopu koulun loppumiseen. Kerran ressu, aina ressu. Se on vaan niin totta.

 

Lomogram_2014-05-16_06-24-26-PM-normal.j