WP_20140518_19_42_32_Pro%5B1%5D-normal.j

Tänään tuli kirjakaupassa taas korttiaskartelufiilis. Voisi muuten vaan lähettää ihmisille kortteja, koska niiden tekeminen on niin kivaa. Se on rentoutumista parhaimmillaan, sellaista pientä näpertelyä, johon voi keskittyä ja unohtaa kiireen. Siinä saa käyttää luovuutta, ja korttejahan tarvitaan aina! Nyt niitä tosin alkaa jo kertyä niin paljon, etten millään ehdi käyttää niitä kaikkia. Varsinkin, kun tykkään merkkipäivien edellä tehdä mieluummin uuden, nimenomaan saajaansa varten tehdyn kortin. Valmiiksi tehdyt kortit pääsevät käyttöön lähinnä silloin, jos olen muistanut tai saanut tietää kortin tarpeesta liian myöhään ehtiäkseni askartelemaan uutta korttia. Parasta on kuitenkin tehdä persoonallinen ja saajansa näköinen onnittelukortti. Laitan musiikin soimaan ja hautaudun askartelukomerooni papereiden, nauhojen, teippien, stanssien ja leimojen sekaan suunnittelemaan ja toteuttamaan tilanteeseen sopivaa korttia. Tarvikkeita on (ja pitää ollakin) niin paljon, että aina voi löytää "sen täydellisen paperin/nauhan/kukkasen just tähän". Se ei ole eikä tule olemaan ongelma minun tapauksessani. Askartelu- ja kirjakaupoissa käydessäni en voi vastustaa ihania papereita ja muita askartelutarvikkeita, ja siksi niitä tarttuukin muuten niin säästäväisen rahankäyttäjän ostoskoriin hämmentävän usein. Toisaalta käytän myös paljon kierrätysmteriaaleja. Vanhat lahjapaperit, nauhat, rikkinäiset korut, kankaanpalat ja servetit löytävät poikkeuksetta tiensä uusiin luomuksiin.

 

                                           WP_20140518_19_38_57_Pro20140518201137%5

 

                              WP_20140518_19_39_34_Pro20140518201214%5

 

                              WP_20140518_19_40_56_Pro20140518200903%5

 

                                          WP_20140518_19_40_35_Pro20140518201048%5       

 

                                            WP_20140518_19_39_58_Pro20140518201015%5

 

                                                WP_20140518_19_41_10_Pro20140518200818%5