PhotoGrid_30986281_jpg20140529200138%5B1

 

Luin vastikään Chimamanda Ngozi Adichien romaanin Kotiinpalaajat. Se kertoo kahdesta nigerialaisesta, jotka tahtovat Amerikkaan paremman elämän toivossa. Ifemelu, kaunis nuori nainen, pääsee Amerikkaan, mutta hänen teini-iän rakastettunsa Obinze päätyy laittomana siirtolaisena Britanniaan.

Ifemelu sopeutuu vähitellen, vaikka tie uudessa maassa ei ole helppo. Hän alkaa pitää blogia rotuerottelusta, ja siitä tuleekin menestys. Ifemelu rakastuu ja katkaisee yhteydenpidon Obinzeen. Hän ei kuitenkaan ole onnellinen vaan yrittää tasapainoilla Nigerialaisen ja Amerikkalaisen identiteetin välillä. Obinze palautetaan Lontoosta Nigeriaan, mutta hän menestyy liikealalla ja perustaa perheen. Jotain kuitenkin puuttuu hänen elämästään. Ifemelun palatessa hän huomaa, ettei nuoruuden rakkaus ole sammunut.

Kotiinpalaajat kuvaa onnistuneesti koti-ikävää ja vaikeuksia sopeutua erilaiseen kulttuuriin. Lähteminen toiseen maahan etsimään parempaa tulevaisuutta vaatii rohkeutta jättää taakseen kaikki tuttu ja turvallinen. Toisaalta kotiinpaluu pitkän ajan jälkeen ei sekään ole helppoa. Myös yhteiskunnallinen tilanne kaksituhattaluvun Nigeriassa sekä rotuerottelu Amerikassa näkyvät tarinan teemoina. Tärkein teema on kuitenkin rakkaustarina Obinzen ja Ifemelun välillä.

Itse pidän kirjasta paljon. Henkilöt ovat aistikkaita ja mielenkiintoisia, ei sellaisia täydellisiä sankareita tai marttyyreitä, joihin ei pysty samaistumaan. Teksti on kirjoitettu letkeäksi, jopa sarkastisen hauskaksi, myös vähemmän hauskoista aiheista. Tarina on puoleensavetävä, vaikka siinä on myös tylsiä kohtia. En sanoisi teosta parhaaksi lukemakseni, mutta ehdottomasti luettavan arvoiseksi.