Nuoria ei kyllä päästetä helpolla tulevaisuuttaan koskevissa valinnoissaan. Jo pieniltä lapsista kysytään usein, mitä he haluavat tehdä isona. Viimeistään lukion kurssivalintoja tehdessä joutuu määräämään elämänsä suuntaa. Joka puolelta halutaan tietää nuoren päätöksistä. Mitä aineita kirjoittaa? Lyhyt vai pitkä matikka? Kuinka monta kieltä? Luonnontieteitä vai humanistisia? Minne jatko-opintoihin? Mitä alaa haluaa opiskella? Mihin ammattiin? Vaihtoehtoja on määrättömästi ja erilaisia opinto- ja urapolkuja vielä enemmän. Sitten kun nuori lopulta tekee jonkin päätöksen, aletaan painostaa vastaan. Aina löytyy joku, joka olisi eri mieltä nuoren valinnasta. "Psykologiaa? Älä viitsi, eihän se ole edes tiede!" "Kielet! Niillä tässä elämässä pärjää!" "Ei, kyllä teknologia on tulevaisuuden juttu!" Ja samaan aikaan sanotaan, että pitäisi päättää ihan itse, eikä taipua muiden mielipiteiden mukaan. Usein on mahdollista muuttaa mieltään ja vaihtaa opiskelualaa, mutta lähtökohta kuitenkin on, että tämän ikäisen pitäisi päättää, mitä hän tekee elämällään seuraavat viisikymmentä vuotta.

Itse olen ensimmäisen lukiovuoden jälkeen päätynyt siihen, että psykologia on minun juttuni. Varmuuden vuoksi kuitenkin opiskelen myös pitkää matikkaa, fysiikkaa ja kemiaa (nehän ovat niitä kylmiä luonnontiedeaineita, joiden opiskelemista pidetään arvossa siinä missä psykologian opiskelemista jopa ihmetellään). Ranska oli pakko pudottaa englannin ja ruotsin rinnalta, koska kaikkea ei vain ehdi. Tämä toki herätti närää vanhemmissa ja muussa lähipiirissä, joka ajattelee, ettei ilman kieltenopiskelua saa töitä. Juu voi olla, vaikka esimerkiksi psykologit työllistyvät tällä hetkellä lähes sataprosenttisesti.

Psykologian opiskelu on varmaan niin uutta, etteivät kaikki vielä lämpene sille. Tieteenä sen voisi melkein sanoa olevan vielä lapsenkengissään. Toisaalta se tulee todennäköisesti lähitulevaisuudessa harppovan eteenpäin uusien tutkimuksien ja esimerkiksi aivokuvantamistekniikoiden kehittymisen myötä. Ihmisillä tuntuu olevan se käsitys, että psykologiaa opiskelemalla voi päätyä vain psykologiksi. Entäs kaikki psyologian tutkijat ja opettajat? Ja vaikka olikin näin, psykologi voi toimia monessa paikassa, esimerkiksi kasvatus- ja perheneuvolapsykologina, koulupsykologina, ammatinvalintapsykologina tai neuropsykologina. (Lisää psykologin työmahdollisuuksia: http://www.psyli.fi/tietoa_psykologeista/mita_psykologi_tekee)

Niin että sori vaan, tämä tyttö tekee oman päätöksensä.

Mukavaa keskiviikkoa!

WP_20140429_18_44_55_Pro20140429191647-n