Siitä tietää, että on kesä, kun saa ryhtyä taas kuvailemaan kukkia. Ajattelin tänä kesänä kuvata kaikki puutarhassa kukkivat kukat (en kuitenkaan yritä nimetä niitä.) Kukkien kuvaamisessa on se hyvä puoli, että ne eivät esitä vaatimuksia kuvien suhteen eivätkä arvostele lopputulosta. Niiden kärsivällisyys riittää harrastelijakuvaajankin harjoitteluun.
Minua ärsyttävät valokuvausoppaiden neuvot valita kuviin aina vain täydelliset kukat. Eivätkö juuri ne "epätäydelliset" ole kiinnostavimpia? Ne, joiden lehtiä on syönyt joku ötökkä tai jotka ovat jo pudottamassa terälehtiään. Mitä jos samaa periaatetta soveltaisi ihmisiin? Kuvataankin tästä lähtien vain täydellisiä ihmisiä. Ei taitaisi valokuvaajien palkka riittää enää elämiseen. Itse en ainakaan ole vielä tavannut yhtään sellaista.
Kommentit