Edited_ImageEasyImageEditor_20140605_1_j

Luin Hernán Riviera Letelierin romaanin Elokuvakertoja. Se kertoo Chien kaivosalueen hökkelikylässä asuvasta tytöstä, María Margaritasta, joka lähetetään katsomaan kylän elokuvateatterissa pyöriviä elokuvia ja kertomaan ne kotiväelle ja muulle kylälle. Elokuvaliput ovat kalliita, ja monet kyläläiset hurmaantuvat tytön kerronnasta niin, että menevät mieluummin kuuntelemaan häntä kuin katsomaan alkuperäistä elokuvaa. Marían elämä saa kuitenkin ikäviä käänteitä, ja hän kokee yhtä onnettoman kohtalon kuin äitinsä.

Tarina on juoneltaan kaksiosainen. Ensin kaikki menee hyvin, ihmiset ihastuvat Marían teatterilliseen elokuvakerrontaan ja velkainen perhe saa rahaa. Taustalla kummittelevat kuitenkin isän alkoholiongelma ja äidin lähtö, josta ei saa puhua. Tarinan puolivälissä asiat alkavat mennä huonompaan suuntaan. Epäonniset sattumukset jatkuvat dominopalikkaefektin tavoin ja vähitellen María jää ihan yksin ja menettää kaiken elämästään. Alun optimismi ja liiankin helppo menestys ovatkin ansa, joka kostautuu tarinan lopussa.

Pidin romaanin suorasukaisesta kerronnasta, joka ei tuhlaa aikaa tarpeettomalle kuvailulle. Teksti ei ole liian sisällä päähenkilön ajatuksissa, vaikka se onkin kirjoitettu minäkerronnassa. Ei kerrota suoraan, mitä päähenkilö tuntee, vaan annetaan lukijan itse ratkaista se. Juoni on loppujen lopuksi varsin ennalta-arvattava ja surullinen, eikä sen seuraaminen vaadi suuria ponnistuksia. Teos sopii ehkä nopeasti luettavaksi kauniina kesäpäivinä terassilla. Se ei ole liian raskas, vaan kuvaus aavikkokylän köyhyydestä esitetään varsin neutraalilla ja kevyellä otteella.