Luulen, että monella meistä on jonkinlainen paikka, jossa on kiva olla ja jonne on mukava palata pitkänkin ajan jälkeen. Minulle sellainen on kesämökillämme saaristossa. Sinne sijoittuvat myös monet lapsuuden kesämuistot.

Mökkimme on saaressa, ja tärkeintä siellä on kaikkialla ympärillä oleva meri. Se aina niin erilainen säästä ja ajasta riippuen. Se antaa mahdollisuuksia moneen kivaan, kuten purjehtimiseen ja uimiseen. Toisaalta se myös rajoittaa elämää. Maihin pääsee vain veneellä, ja oikein huonolla säällä se voi olla haastavaa. Saaristossa sääennusteista ollaan ihan eri tavalla kiinnostuneita -täytyy olla. Kotona en ikinä kiinnitä huomiota esimerkiksi tuulen suuntaan, mutta merellä se on tuiki tärkeä tieto.

Pidän paikallisista ihmisistä, he ovat ihan eri maata kuin kotopuolessa. Rannikon murrekin on ihana, se tuntuu niin tutulta ja tarttuu helposti omaankin puheeseeni. Kylä- ja yhteishenki siellä ovat omaa luokkaansa. Se on mukavaa, kun ihmisiä ei vain ohiteta, vaan vähintäänkin tervehditään. Toisaalta kaikki tietävät toistensa asiat. Saimme kerran monen mutkan takaa tiedon, että soutuveneemme pieni perämoottori oli varastettu, kun olimme poissa. Tosiasiassa olimme itse siirtäneet sen varastoon lähtiessämme.

Saari on sellainen paikka, jonne on kiva mennä viikonlopuksi tai muutamaksi viikoksi kesällä. Siellä on rauhallista, mutta harvoin hiljaista. Ja silloin kun on, se hiljaisuus on todella hiljaista. Vietimme siellä paljon aikaa kesäisin, kun olin pienempi. Me lapset saimme aina juoksennella vapaasti missä mielimme, nuorimmat pelastusliivien kera. Ruoalle kutsuttiin kelloa kilkuttamalla. Meitä oli kolmesta kymmeneen kakaraa erilaisilla kokoonpanoilla, sillä monen sukulaisemme mökit ovat samalla seudulla. Kiipeilimme puissa ja kivillä, rakensimme majoja, purjehdimme ja söimme itsemme täyteen mansikoita, mustikoita, herneitä, vesimelonia ja jäätelöä. Iltaisin lämmitettiin sauna ja uitiin. Eivät ne parhaat hetket niin paljoa vaadi.

Hyvää juhannusta!

IMG_1974-normal.jpg