Ystäväni suositteli lukemaan Joanne Harriksen Pieni suklaapuoti -romaanin. Olin aluksi hieman skeptinen teoksen suhteen, minusta se kuulosti lastenkirjalta. Suosittelu osottautui kuitenkin aiheelliseksi: tarina on viehättävä ja kaunis.

Koko ikänsä maailmalla reissannut Vianne asettuu tyttärensä kanssa asumaan pieneen ranskalaiskylään ja perustaa sinne sympaattisen suklaapuodin. Kyläyhteisö on kuitenkin sulkeutunut, eivätkä kyläläiset ota hyvin vastaan uusia tulokkaita. Kirjoittamatonta valtaa kylässä käyttää kieroutunut pastori, joka pitää Viannea ja hänen suklaapuotiaan pakanallisina. Nuoren naisen avoimuus ja vilpitön elämänilo saa kuitenkin kyläläiset vähitellen puolelleen ja muuttaa itse kunkin elämää tavallaan.

Pieni suklaapuoti on herttainen kuvaus pienistä asioista, jotka yhdessä tekevät vaikutuksen, ihmisistä, joita sitovat sanattomat säännöt ja teoista, jotka muuttavat tuulen suuntaa.Pidän tekstin yksityiskohtaisesta kerronnasta, suklaamakeisten kuvailu saa melkein tuntemaan vaniljan ja kaakaon tuoksun. Henkilöiden luonteet tulevat esiin, vaikka niitä ei suoraan kerrota. Tarinan hahmot ovat mielenkiintoisia persoonia, joiden elämässä on ristiriitoja. Kirja sopii luettavaksi herkistelijälle, joka ei kaipaa vauhtia ja toimintaa, ja ajattelijalle, joka haluaa ymmärtää ihmisten motiiveja. Kaiken kaikkiaan romaania voi kuvailla samalla sanalla kuin tarinan suklaapuotiakin: sympaattinen.

Edited_ImageEasyImageEditor_20140616_8_j