Camera360_2015_3_31_074703.jpgKun 17-vuotias nuori laitetaan ensimmäistä kertaa rattiin, voi meno olla vähän turhankin hurjaa. Näin autokoululaisen näkökulmasta liikenne on monimutkainen, sekava ja sääntöjä täynnä oleva systeemi, jossa ei tiedä, mihin huomio pitäisi milloinkin suunnata. Vaikka takana on jo puolet pakollisista ajotunneista, en vieläkään koe osaavani toimia perustilanteissa erikoistapauksista puhumattakaan. Vaikka onhan sitä kehitystäkin tapahtunut. Enää ei esimerkiksi tarvitse miettiä jokaista siirtoa erikseen, vaan vaikkapa vaihteiden vaihto sujuu rutiinilla.

Ajaminen ei selvästi ole vahvuuksiani, ainakaan vielä. Mutta kyllä tässä vielä kehitytään! Kaikki kunnioitus opelle, joka istuu pitkäpinnaisena vieressä neuvomassa ja estämässä suuremmat onnettomuudet.

   Kaltaiseni autokoululaiset ovat varmasti oikea riesa liikenteessä. Siinä se nyt hidastelee ja törttöilee, äkkiä ohi vaan. Anteeksi vain, kanssa-ajajat, kukaan teistäkään ei osannut ajaa autoa syntyessään. Kun joku hermostunut huudattaa torvea, kouluauton ratin takana oleva muutenkin paniikissa oleva kokematon kuski varmaan ajatteleekin: "Kas, kiitos muistutuksesta. En huomannutkaan, että autoni sammui keskelle risteystä".

Lomogram_2015-03-31_06-25-51-PM.jpg Kärsivällisyyttä siis niitä valkoisilla kolmioilla varustettuja takapuskureita kohtaan. Me autokoululaiset olemme kuin ekaluokkalaisia, jotka aikoinaan saivat koulun alkaessa kirkkaanväriset lippalakit: keltanokkia liikenteessä.

Turvallisia kilometrejä!