Istun mökkisaunamme terassilla aamuauringossa katsellen peilityyntä merta. Pieni moottoripaatti rantautui juuri läheiseen kalliosaareen, ja sen aiheuttamat peräaallot loiskivat hetken rantakivissä, mutta hetken päästä taas hiljenee. Täällä on kaunista nyt, ihmeen kaunista. Nyt minusta tuntuu, etten haluaisikaan olla missään muualla.

Se tunne on uusi viime päiviin verrattuna. Vietin nimittäin viime viikon Kesälukion kielikylpykurssilla aurinkoisella Gotlannin saarella ruotsinkielenopintojen parissa, ja nyt olen koko viikonlopun ja alkuviikon kaivannut kovasti takaisin. On vähättelyä sanoa, että se oli hauska reissu. Se oli mahtava, opettavainen, ihanaupeaikimuistoinen reissu. Ja minulla on ikävä meidän mukavaa ryhmäämme, loistavia opettajiamme ja päivien ohjelmaa, ruotsin kieltä, Folkhögskolanin ruokaa, retkiä, kaikkea. Jospa kerron siitä vähän.

IMG_4996.jpg

IMG_4986.jpg

Meitä lähti parisenkymmentä 16-18-vuotiasta ruotsinopiskelijaa ympäri Suomea ja kaksi opettajaa, joista toinen oli suomalainen ja toinen suomenruotsalainen, joka kuitenkin ymmärsi Suomea (ja puhuikin vähän, se oli tosi söpön kuuloista). Lisäksi Hemsessä, pienessä kylässä, jossa asuimme, Gotlannin eteläpäässä, meitä odotti vielä Göteborgilainen opettaja. Asuimme Folkhögskolanin tiloissa Hemsen laidalla. Siellä nukuimme, söimme, pidimme oppitunnit ja puuhasimme kaikenlaista mukavaa. Teimme lisäksi retkiä Visbyyn ja Gotlannin eteläkärkeen.

Ruotsi oli käyttökieli kaikissa tilanteissa. Aluksi se oli vähän raskasta, se ei ole mikään vahvin kieleni, mutta pikkuhiljaa siihen tottui. Lopulta sitä ei enää tarvinnut ajatella. Tietenkin puheeni on virhettä toisen perään, mutta ainakin siitä sai selvän ja pystyin keskustelemaan, väittelemään, pelaamaan Aliasta, näyttelemään ja pitämään esitelmiä. Muun muassa. Kehityksen huomasi siitä, miten uskalsi joka päivä enemmän, ymmärsi enemmän (myös ruotsalaisen opettajamme puheesta, joka oli aluksi vaikeaa) ja oppi paljon uusia sanoja. Teimme myös kirjoitustehtäviä, ja niissä oppiminen näkyi selkeästi. Joka päivä kirjoitimme Dagbokenia, ja joka päivä tekstissäni oli vähemmän korjattavaa. Tästä oli varmasti hyötyä kirjoituksia ajatellen.

 

IMG_4972.jpg

IMG_5131.jpg

Ruoasta täytyy vielä mainita erikseen, sillä se oli niin hyvää. Joka aamu vastapaistettuja sämpylöitä, niin paljon salaattivaihtoehtoja ruoalla, ettei itse ruoka mahtunut samalle lautaselle, usein oli myös jälkiruokaa. Niin, ja mehän söimme kuudesti päivässä. Aamupala, aamufika (kahvi/teehetki), lounas, iltapäiväfika, päivällinen ja iltafika. Nälkä oli vallan vieras tunne.

Oppitunnit ja aktiviteetit olivat jätteroliga. Opiskelimme monipuolisilla tavoilla, harvoin vain kuunnellen opettajaa luokan edestä. Teimme paljon suullisia tehtäviä, aina pienissä ryhmissä, jolloin se ei ollut niin jännittävää. Välillä leikimme ja lauloimme, katsoimme elokuvaa, teimme omia projekteja ja opetimme toisiamme. Ryhmästä muodostui tuttu ja turvallinen opiskelupiiri, jossa oli helppo käyttää kieltä. Opettajamme kannustivat koko ajan ja saimme jatkuvaa palautetta. Vakiolausahduksiksi jäivät ”Oj ni är jätteduktiga!” ja ” Vad bra jobbat!”.

IMG_5233.jpg

IMG_5180.jpg

IMG_5261.jpg

Jos joskus mietitte Kesälukioseuran kielikylpyä, voin suositella lämpimästi. Paljon on tietysti kiinni ryhmästä ja opettajista, mutta meidän reissumme ei olisi voinut mennä paremmin. Tai olisihan se: se olisi voinut olla pidempi.

Pikkuvene lähti kalliosaaresta. Nyt on taas ihan epätodellisen hiljaista. Kaukaiset saaret näyttävät leijuvan. Tiedän, että se on vain harha, mutta se näyttää hienolta. Rakastan tätä paikkaa.