Tässä kirjoituksiin lukiessani olen taas päässyt nauttimaan siitä, mikä opiskelussa on niin koukuttavaa, eli oivaltamisen tunteesta ja kokemuksesta, että minähän kehityn. Kirjoitan syksyllä englannin, ruotsin ja psykologian, eikä niiden lukeminen ole ollutkaan niin itsekuria vaativaa ja vastenmielistä kuin kesälomalla opiskelun voisi luulla olevan. Päinvastoin, minun pitää toppuutella itseäni, jotta muistaisin levätäkin välillä.

En yleensä ole liiemmin nauttinut kieltenopiskelusta, ja pitkän englannin luku-urakkaa silmälläpitäen menin heti loman alussa englannin kielen abikurssille. Se todella toimi ja sai minut pänttäämään sanastoja ja kielioppia, tekemään vanhoja kokeita ja pysymään hereillä tunneilla. Englannin ylppäreistä on hirveän vaikea saada huippuarvosanoja, mutta uskon yltäväni ämmään, jos en pahasti epäonnistu koetilanteessa.

Ruotsin kesäopiskelun motivaattoriksi lähden pian Gotlantiin kielikurssille. Viikon aikataulutetun ruotsipuristuksen (ja vielä toinen viikko edessä) jälkeen olen saanut palautettua mieleen monia unohtuneita ja joitain uusia asioita. Olen hyvin innoissani Gotlanninmatkasta, mutta se on pikemminkin kielikylpy kuin ylioppilaskoevalmennus. Toivon (ja uskon) silti saavani siellä rohkeutta käyttää kieltä.

Psykologian lukemiseen ei ole tarvinnut tehdä aikatauluja, sillä se on niin kivaa, ettei se tunnu työltä. Välillä tuntuu, että olen kuin jokin sieni, joka imee kaiken psykologiaan liittyvän tiedon eri lähteistä. Vanhojen kurssien kertailu on auttanut saamaan kokonaiskuvaa lukiossa käsiteltävistä aiheista, mutta suuri osa tietämyksestäni on kertynyt erilaisista artikkeleista, kirjoista, dokumenteista ja nettilähteistä.

Varsinaisen opiskelun lisäksi olen yrittänyt altistua kielille, esimerkiksi lukemalla ruotsin- ja englanninkielisiä uutisia, katsomalla vieraskielisiä ohjelmia ja suomentamalla laulujen sanoja. Innostavimpia oivaltamiskokemuksia olen saanut Daniel Kahnmanin loistavan kirjan Thinking, Fast and Slow parissa. Sen lukeminen on mitä hyödyllisintä, sillä treenaan samalla englantia ja psykaa. On hienoa huomata, miten hyvin sitä ymmärtää tietotekstiä (vaikkakin popularistista) vieraalla kielellä. (Se tuntui erityisen helpolta, koska olin juuri kahlannut läpi vaikeaselkoisen ruotsinkielisen romaanin.) En ole vielä kovinkaan pitkällä, mutten voi olla hehkuttamatta sitä. Kahnam selvittää hyvin hauskalla ja ymmärrettävällä tavalla ihmisen ajattelun kummallisuuksia ja erheitä. Suosittelen sitä jo alun perusteella kaikille, jotka haluavat tietää lisää ihmisen mielen toiminnasta ja kehittää ajatteluaan. (Tai ymmärtää, miten vähän tiedämme siitä, mitä luulemme ymmärtävämme.)

Isäni antoi kirjan minulle luettavaksi, koska piti sitä mielenkiintoisena ja ajatteli, että se voisi kiinnostaa minuakin. Psykologiasta kiinnostuneena tiedän valtaosan kirjassa esitellyistä ihmisen ajattelun toimintatavoista ja virheistä jo ennestään, mutta niistä lukeminen englanniksi ja eri näkökulmista auttaa kokonaiskuvan hahmottamisessa ja uusien asioiden liittämisessä jo opittuihin tietoihin. Eli juu, kiinnostaa erittäin paljon.

Siihen minun opiskeluni pitkälti perustuu. Kiinnostukseen. Ne asiat, jotka kiinnostavat tai joista koen olevan hyötyä, ovat helpommin opiskeltavia kuin toiset. Psykasta minua on vaikea pitää erossa, mutta kirjallisuushistoriaa olen vaihtelevin tuloksin saanut joskus väkisin vähän päntättyä. Tai jättänyt pänttäämättä ja mennyt siitä, mistä aita on matalin. (Tai kömpinyt sen aidan ali.) Tiedän, ettei koskaan voi tietää, mikä tulevaisuudessa on tarpeellista tietää ja osata, mutta käytän mieluummin resursseja opiskellen niitä asioita, joista pidän mieluummin kuin sellaisia, mistä en välitä. Sillä kiinnostuksenaiheita minulla kuitenkin riittää liiaksikin asti.

Camera360_2015_6_21_014214.jpg

Oppiminen ei (kaikeksi onneksi) rajoitu vain koulutyöhön, vaan kuuluu jokaiseen elämänvaiheeseen. Oppiessasi jopa aivojesi hermosolujen geeneissä tapahtuu muutoksia. Mieti sitä.