WP_20151029_17_18_32_Pro.jpg

Tämä syksy on jännittävä ja kummallinen. Paljon uutta, jonkin verran tuttua. Ylipäätään paljon kaikkea. Tunnit, päivät, viikot, kuukaudet vilahtavat kuin pendolino taajama-aseman ohi. Sivut kalenterissa kääntyvät niin etten pysy perässä.

Tavallaan olen jo poissa. Ajatukseni ovat toistuvasti Ruotsissa, yliopisto-opinnoissa, ensi vuodessa. Oikeastaan en ole missään vaiheessa päättänyt, että lähden. Se on vain hiipinyt osaksi ajatusmaailmaani.

Huomaan sen esimerkiksi lukiessani lehdestä joukkoliikenteen matkalippujen kallistuvan ja ajatellessani, ettei se enää kauaa koska minua. Muut huomaavat sen puheessani. Ruotsi ei ole "jos" vaan "kun". Fysiikantunnit käytän yliopistojen vertailemiseen ja välitunnit ruotsinkielisten uutisten seuraamiseen. Kai minä olen oikeasti lähdössä.

Ajatukset muutosta, opiskelusta ja Ruotsista herättävät joka päivä erilaisia tunteita. Usein olen innoissani. Tämä on juuri sellainen askel, jota olen odottanut. Maailma on avoin rohkeille ja uteliaille, miksi en lähtisi?

Toisinaan pelottaa. Miten pärjään yksin vieraassa maassa, vieraassa kaupungissa, uudessa koulussa? Minulla ei ole siellä perhettä, ystäviä, harrastuksia, mitään. Kaiken joutuisi rakentamaan tyhjästä. Ja sitten vielä kieli. Alku on varmasti todella rankka.

Onneksi tässä on vielä aikaa. Hakuunkin on vielä viitisen kuukautta, päätöksen tekemiseen ainakin kaheksan. Ja lähtöön ehkä kymmenen. Tässä ehtii vaikka muuttaa mieltään ja paeta loppuiäkseen Paraguayhun. Nyt voi vielä keskittyä rauhassa tähän elämänvaiheeseen: koulunkäyntiin, soittamiseen, kavereihin. Nauttia arjesta ja pimeistä myöhäissyksyn illoista.

Camera360_2015_11_4_072656.jpg

"Change can be scary but you know what's scarier? Allowing fear to stop you from growing, evolving and progressing."

Mandy Hale