Olipa kerran Toivoton Tunari. Hän leikkasi aamiaiseksi leipää isolla leipäveitsellä. Veitsi luiskahti ja iskeytyi käteen. Toivoton Tunari säikähti ja laski hanasta kylmää vettä. Haava näytti ikävältä, ja hän tuupertui keittiön lattialle. Onneksi oli ystävä auttamassa.

Haava oli aika syvä, mutta Toivoton Tunari ei mennyt lääkäriin. Hän meni äidinkielen ylioppilaskokeisiin. Illalla hän avasi haavaa peittäneen siteen. Käsi vuoti yhä. Se vuoti vielä seuraavanakin päivänä.

Toivottoman Tunarin opettaja lähetti hänet terveydenhoitajalle. Terveydenhoitaja lähetti hänet lääkäriin. Lääkäri pudisti päätään ja ompeli tikit.

Kemian yo-aamu koitti epätoivoisissa tunnelmissa. Unettoman yön, antibioottien ja kipulääkkeiden aiheuttamassa tokkurassa Toivoton Tunari suunnisti kohti koesalia ja kuuli epäonnistumisen tuomionkellojen jo soivan.

Liekö syynä ollut kofeiinijuoma, tsemppihalit vai ystävän tekemä brownie, kaikesta huolimatta koe tuntuikin menevän hyvin. Kokelas palasi hymyillen kotiin, käveli onnellisena auringon lämmittämillä teillä ja ajatteli, ettei hän ehkä ollutkaan aivan toivoton tunari.

Sen pituinen se.

"Universum består inte av atomer. Det består av byttesmå historier."