Asfaltti on kuivaa! Ehkä sitä jo uskaltaisi sanoa, että kevät tulee.

Lomogram_2016-03-04_09-11-35-PM.jpgLomogram_2016-03-04_09-11-35-PM.jpg

Lapsena kuiva asfaltti oli vahvasti kevään merkki. Silloin sai vaihtaa talvisaappaat tennareihin ja kaivaa hyppynarut pihavarastosta. Sai tuntea taas viiman poskillaan viilettäessään potkulaudalla kotitietä pitkin. Kevään tuloa juhlittiin laudan ja kymmenen tikun merkeissä, ja etupihan tiilikantta koristivat katuliidulla kasvaneet kukat ja jänikset. Heti, kun varaston katolta suli lumi, kiipesimme sinne jäätelätikkujen kera, vaikka sitten villatumpuissa.

Viime talvina asfaltti on jäätynyt ja sulanut miten sattuu, eikä tienpinnan kuivumisella ole samanlaista kevättä takaavaa merkitystä. Tällä hetkellä sulat tiet tarkoittavat kuitenkin kahta ilahduttavaa asiaa: pyöräilyä ja kesälenkkareita. Auringosta innostuneena poljin eilen kevään ensipyöräilyksi kolmenkymmenen kilometrin lenkin soitto- ja tanssitunneille. Se oli ihanaa vaikka vähän rankkaa, sillä unohdin täyttää talven aikana litistyneet pyöränkumit.

Keväässä parasta on se, että se tulee joka vuosi. Ja aina yllätyn uudelleen siitä, miten mukavaa on taas kuulla lintujen laulu ja tuntea sulavan lumen tuoksu. Ihana on myös hetki, jolloin huomaan ensimmäistä kertaa kuukausiin, että aurinko lämmittää kasvoja. Sitä voi juhlia vaikka suussasulavalla vanilja-suklaamoussella ja vadelmilla.

3_11_2016%202_11_11%20PM.jpg

"It's the little things that make life wonderful."