Lauloin tähdistä, ja syttyi
taivaan kirkkahimmat tähdet.
Lauloin lehdistä, ja puhkes
puihin kauniit kultalehdet.
Lauloin kukkasista, peittyi maa
väreistä tuoksuvista.
Laluloin lumesta, ja sitä satoi
talven puhurista.
Mutta vaikka lauloin rauhasta
söi kodit liekkimeri
tuolla jossain kaukana,
ja teillä virtas veri.
Ja minä lauloin onnesta
tääl’ kaunihissa maassa.
Ja rakkaudesta lauloin
leningissä kukikkaassa.
Lauloin hiljaisuudesta
vaan jossain jatkui tykkein pauhu.
Lauloin turvasta, vaan jossain
velloi tukahtava kauhu.
Lauloin viimasta, ja ympärilläin
tanssi itätuuli.
Lauloin selviytymisestä
toivoin että joku kuuli.
Lauloin toivosta ja pyysin
tuuli kerro viesti heille
sodan jalkojen alla
sydämestään murtuneille.
Kerro missä loistaa valkeana
maa ja hongat soivat.
Kerro joutsenista, jotka
lentää iltahämyyn voivat.
Lauloin niistä jotka saivat
vähemmän kuin ansaitsivat.
Lauloin ihmisille joita tapasin
he kuuntelivat.
Mutta kuulehan, he sanoivat
ei laulaminen auta.
Eivät suojaa kauniit sanat
kun soi pommit, paukkuu rauta.
Niinkö? Lauloin vedestä
ja virtas lähdevesi.
Lauloin linnuista, ja pihapuussa
kyyhkyspari pesi.
Lauloin merestä, sen vaaroista
julmasta karikosta.
Lauloin pilvenhattaroista.
Lauloin aamuauringosta.
Lauloin tähdistä ja syttyi
taivaan kirkkahimmat tähdet.
Lauloin lehdistä, ja puhkes
puihin kauniit kultalehdet.
Lauloin kukkasista, peittyi maa
väreistä tuoksuvista.
Lauloin lumesta, ja sitä satoi
talven puhurista.
Kommentit