Vietimme perheen kanssa pääsiäispäivät Pariisin keväässä. Se oli minulle ensimmäinen kerta patonkimaan pääkaupungissa, ja se teki jonkinlaisen vaikutuksen. En kuitenkaan haluaisi asua siellä -liikaa ihmisiä, liikaa autoja, taloja ja kaupunkia. Muutama päivä riitti ja sain suurkaupungin hektisyydestä tarpeeksi vähäksi aikaa. Rakastuin kaupungin tunnelmaan, rautakaiteisiin parvekkeisiin ja viehättäviin kahviloihin ja leipomoihin, mutta odotin ehkä jotain vielä enemmän.
Niin monta laulua, taulua ja runoa, niin monta kuvaa ja kuvausta, kirjaa ja sanoitusta siitä romanttisesta ja ainutlaatuisesta Pariisista. Ehkä kuvittelin sen uniikimmaksi, luonnollisemmaksi, vähemmän turistiseksi ja hälyiseksi. Ehkä kuvittelin, että markkinavoimien kylmät lait eivät ulottuisi sinne. Mutta niin kauas kuin ulottui jono Riemukaaren lipunmyyntitiskiltä, niin kauas jäi haave elokuvien Pariisista, jota eivät piiritä poliisiautot ja hop-on-hop-off-bussit.
Matka oli kuitenkin hieno. Näimme paljon, kävelimme kengät puhki ja söimme hyvää ruokaa. Vaikuttava kaupunki käydä, vaikkei välttämättä niin kiva asua. Jälkikäteen tuntui, että sain taas uusia näkökulmia miksi pidän ihanasta omasta Uppsalasta niin paljon.
Eiffeltornin huipulta näki horisonttiin asti ulottuvat kerrostalokorttelit.
Crêpet nutellalla ja banaanilla maistuivat herkkusuille.
Joka kujalla on oma ilmeensä.
Suosituimmissa turistikohteissa väenpaljous kävi välillä ahditavaksi. Siksi yritimme lähteä liikkeelle jo aikaisin aamulla ja välttää pahimmat ryysikset. Pääsiäinen ei taida olla paras aika matkustaa Pariisin kaltaiseen turistikeskukseen.
Laskeva aurinko siivilöityi jo lehdessä olevien puiden välistä. Kevät oli toki jo pidemmällä kuin Ruotsissa tai Suomessa, mutta lämpö ei meitä hellinyt tällä kertaa.
Puoli valtakuntaa uunituoreesta patongista.
Innostun harvoin taidemuseoista, mutta Pariisista ei voi palata, jos ei ole käynyt ainakin yhdessä.
Satujen silta sateen jälkeen.
"Just add three letter to Paris and you have Paradise" Jules Renard
Kommentit