Kun löytää kauniin valon, mikä tahansa käy kohteeksi. Kymmeneltä kesäillan laskeva aurinko värjää punertavaksi lupiinin, joka aukoo kukkiaan ojan penkalla, koivut, joiden lehtien läpi säteet puikkelehtivat tielle, miehen, joka ajaa polkupyörällä pellon laitaa kukkapuska tarakalla. Monta kuvaa, joita en saanut. Kunnon kuvaajalla on aina kamera ulottuvillaan. Mutta hei, kuka oikeasti kantaa järjestelmäkameraa kaikkialle? Juu toki, kännykässä on sellainen toiminto, jota voi kameraksi kutsua. Se kelpaa korkeintaan takapihan syreeneihin.