Pidän aamuista. Aamulla kaikki on mahdollista, kaikki on vielä edessä. Maailma on kauneimmillaan. Tänä aamuna olen yrittänyt rentoutua, rauhoittua. Kävellyt sateisessa metsässä, lukenut lehdet, laulanut hiukan. Pitänyt itseni koossa.

Camera360_2015_9_6_094639.jpg

Olen ollut hieman uupunut viime aikoina. Tehnyt liikaa töitä, havahtunut omaan rajallisuuteen. Sen huomaa siitä, kun jatkuva väsymys ei mene pois nukkumalla. Kun yrittää tehdä koko ajan jotain, muttei saa mitään aikaan. Kun ennen niin mukavat asiat eivät tunnu enää miltään. Kun saa muut vain huonolle tuulelle. Kun koko ajan itkettää.

Kom trösta mig en smula för nu är jag ganska trött, och med ens så förfärligt allena.

(Tove Jansson: Höstvisa)

Camera360_2015_9_6_094500.jpg

Mutta eiköhän tämä tästä. Vesilätäköissäkin näkyy pala taivasta. Lepään hiukan, pysähdyn hetkeksi. Viikon päästä olen taas voimissani ja valmis näyttämään YTL:lle, mitä osaan.

Sitten kun se soi, mä vaan aattelin,

sitä miten mä riehuin mä uhosin.

Enkä tiennyt, että voisi näin väsyttää,

kun tulee pimeämpää.

(Maija Vilkkumaa: Viimeinen laulu)