IMG_9526%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Niin koitti viimein päivä, jota on innolla ja kauhulla odotettu jo kauan. Päivä, jolloin sai olla tähti, iloita ja olla ylpeä siitä, mitä on saanut aikaan. Se päivä oli ihana ja ikimuistoinen mutta meni hirveän nopeasti. Kiitos kiitos kaikesta.

Juhlat onnistuivat kaikin puolin. Meillä kävi kuutisenkymmentä vierasta, ja oli hauskaa nähdä ihmisiä vuosienkin takaa. Muun muassa ekaluokan opettajani sekä molemmat piano-openi pääsivät paikalle. Ihan kaikkien kanssa en ehtinyt juttelemaan niin paljoa kuin olisin halunnut, niin kuin vähänkin suuremmissa juhlissa usein käy. Jatkuvasti sai olla nostamassa maljaa uusien vieraiden kanssa.

Välillä soittelimme yhdessä viulistiystäväni kanssa. Se oli hauskaa, ja ihmiset pitivät siitä. Toivon, ettei meidän yhteissoittomme pääty tähän, niinkuin ei soittoharrastukseni ylipäänsä.

IMG_7907.jpg

Tilasimme ruoat pitopalvelusta (luojan kiitos, sillä järjestelyissä oli enemmän kuin tarpeeksi säätöä ilman ruoanlaittoakin) ja täytekakut tuttavan leipomosta. Itse tein kolme mustikkavalkosuklaajuustokakkua, joita testasin vappuna. Täytekakkua jäi, mutta juustokakut menivät viimeistä palaa myöten. Onneksi ehdin maistaa edes hiukan itsekin.

IMG_7913.jpg

Aamupäivällä oli lakitus perinteiseen tapaan koulun viereisessä kirkossa. Se oli hieno tilaisuus, vaikka kaikki tuntui kovin epätodelliselta. Mekö valmistumme, me jotka juuri kohtasimme pelokkaina ykkösinä koulumme juhlasalissa aivan vähän aikaa sitten? Mekö painamme nyt valkolakit päähän ja lähdemme kuka minnekin jatkamaan omia teitämme? Kuka antoi ajan kulua näin nopeasti?

IMG_8022.jpg

Perheeni antama kortti tiivistää kaiken olennaisen. Onnea Ruotsiin suuntaavalle Ressulle, mikäs sen osuvampaa. Ruotsiinlähdöstä sai kertoa melkein jokaiselle, tottahan uuden ylioppilaan tulevaisuus kiinnostaa. Valtavasti tsemppiä minulle toivoteltiin, tack så mycket.

Illalla jatkoimme kavereiden kanssa Vanhalle Ylioppilastalolle juhlimaan. Kaupunki oli eläväisempi kuin aikoihin, ja turistit kyselivät lakeista ja halusivat kuvia. Illan päätteeksi (tai aamun, miten sen nyt ottaa) kipeinä olivat jalat, korvat ja kurkku, mutta se oli sen arvoista. Pari tuntia nukuimmekin ystäväni kanssa helsinginkodissa ennen kaverin juhlia sunnuntaina.

IMG_7935.jpg

Ylioppilasjuhlapäivää en unohda varmasti ikinä, eikä saakaan. Hymyilen jokaisessa valokuvassa, ja se hymy on kaunis ja aito, sillä olin valtavan onnellinen. Tietenkin on haikeaa, että lukio on virallisesti ohi. Koulu loppui, musiikkiopisto loppui, tanssi loppui, eikä mikään uusi ole vielä alkanut. Lakkaako luokkamme olemasta, kun sen jäsenet hajaantuvat maailmalle? Kieltäydyin hyvästelemästä ketään. En sano hyvää jatkoa. Sanon hyvää kesää tai nähdään kesällä tai tsemppiä syksyyn. Sillä me näemme vielä, pidetään huoli siitä.

"Voikukan haituvat säkenöivät kauniisti auringossa. Laskuvarjot selässään ne ovat valmiina lähtemään kukin omaan seikkailuunsa heti lähtöpuhalluksen tullessa. Kuvittele olevasi yksi noista haituvista. Puhallan sinut matkaan ja toivon, että siitä tulee onnellinen. Nauti elämästäsi ja toteuta unelmasi!"

Rakkaan kummini runo ylioppilaalle