Täällä on kaunista nyt. Täällä on kaunis syksy, joka hurmaa punaisen ja kaltaisen sävyillään. Samalla ytimiä jäätävä kylmyys tunkeutuu kaikista raoista läpi ja kangistaa sormet ja varpaat tunnottomiksi. Puen kaksi villapaitaa päällekkäin, kääriydyn viltin alle ja yskin syksyn kolmatta flunssaa. Liekö syy bakteerikannassa vai stressissä, en tiedä, mutta en ole yleensä sairastellut tällä tavalla.

 Gävle

Perheeni vieraili täällä viime viikonloppuna. Meillä oli oikein mukavaa, ja sain esitellä kaupunkia myös siskoilleni, jotka eivät olleet koskaan käyneet täällä. Lauantain kiertelimme Uppsalassa: näytin yliopiston kampuksemme, upean Carolina Redivina -kirjaston, tuomiokirkon ja Pekka Töpöhäntä -leikkipuiston (se on niin söötti!). Siskojen kanssa fikasimme Norrlandsin nationin kahvilassa ja tarkastimme keskustan jokaisen karkkikaupan ja -kioskin.

Sunnuntaina kävimme Gamla Uppsalassa ja Gävlessä, vajaan tunnin ajomatkan päässä sijaitsevassa pikkukaupungissa, jossa ei ole oikestaan mitään nähtävää, mutta jossa oli silti kiva käydä.

Historiallisessa Gamla Uppsalassa oli kaunista ja rauhallista. Kiipesimme vanhoille hautakummuille, kurkistimme pieneen kirkkoon ja otimme syksyisiä kuvia.

Gävlen vanhan kaupungin herttaisten puutalojen välissä puikkelehti pieniä mukulakivikatuja.

Syksyn tuntua herttaisessa kurpitsakorissa.

Hieman tuli mietteliäs olo, kun muut lensivät takaisin Suomeen, mutta minä jäin tänne. Mietin, miten helppoa kaikki olisi, jos olisi vain jäänyt kotiin. Toisaalta olisin kyllästynyt nopeasti. Liian helppo elämä on tylsää, ja minä kaipaan haastetta.

Tämä viikko on ollut hyvä. Olemme opiskelleet yhdessä fikaplugg-opiskeluryhmämme kanssa, mikä on hauskaa ja tehokasta. Tekee hyvää keskustella asioista ruotsiksi, sillä siinä kehittyy sekä kielen että kurssin aiheiden osaaminen. Lisäksi nyt meneillään oleva kurssi on lempiaiheitani: kognitiivista psykologiaa. Siihen saatan vain uppoutua ja huomata hetken päästä, että on hurahtanut neljä tuntia muistin osatoimintojen parissa.

Keskiviikkona näin suomalaista ystävääni, joka oli täällä vierailulla. Oli ihanaa nähdä ja jutella, kuulla mitä vanhaan kouluun kuuluu ja kertoa ja näyttää, millaista täällä on. Toki olen pitänyt yhteyttä ystäviin lahden toisella puolella: jutellut, viestitellyt, lähetellyt kirjeitä ja kortteja. On kuitenkin niin eri asia olla fyysisesti läsnä, tehdä asioita yhdessä, nähdä, kuulla ja tuntea toinen siinä lähellä.

Olen minä täältäkin saanut kavereita. En ehkä kovin paljoa vielä, eikä niin kovin läheisiä, mutta se vaatii vain aikaa. Kielen kanssa huomaan kehitystä aina välillä. Välillä havahtuu siihen, ettei tarvitse ponnistella niin paljoa, että ymmärtää kaiken ja ettei pelkää virheitä puheessa. Ei vain pysty vertaamaan, kuinka paljon on kehittynyt alusta, sillä en muista, miten vaikeaa puhuminen ja ymmärtäminen silloin oli. Vaikeampaa kuitenkin, se on selvää.

Kaikki näyttää ihan hyvältä nyt. Välillä on parempia ja huonompia päiviä, mutta nyt tuntuu, että pärjään ja olen tyytyväinen päätökseeni tulla tänne. Samalla tuntuu mukavalta ajatus, että takanani on 10 viikkoa ja joululomaan enää 8. Pilvien lomasta paistaa valoa, mutta pidän myös pimeästä. Pimeys tarkoittaa talvea, talvi tarkoittaa joulua, joulu tarkoittaa kotia, rakkaita ihmisiä, hyvää ruokaa, rentoutumista ja rauhaa.

"Vakiintunut elämä ei tarjoa mitään jännistystä."

Pikku Myy