lauantai, 9. kesäkuu 2018

Hiuskarvan varassa

Lähdin ohittamaan mutkaisella tiellä. Näin kyllä mielestäni kauas, mutta rekkaa en nähnyt. En ennen kuin se oli siinä, aivan liian lähellä.

En tiedä, kuinka täpärällä törmäys oli. Jotenkin aivot ja kroppa hoitivat homman, ja olin jo omalla kaistallani ennen kuin kuin tajusin tilanteen. En tiedä, oliko kyse sekunnin osista, mutta ihan tarpeeksi läheltä se liippasi kuitenkin.

Mieti, kuinka äkkiä kaikki olisi vain ollut ohi. Tai ainakin hyvin, hyvin eri tavalla. Mieti, miten hiuksenhieno raja erottaa elämän kuolemasta. Yksi ylimääräinen silmänräpäys, enkä olisi tässä nyt. Mieti sitä.

Se muistutti ravistelevalla tavalla, ettei elämää saa pitää itsestäänselvyytenä. Lähdön hetkeään ei voi ikinä tietää etukäteen. Tämä päivä, tunti, hengenveto, on todellakin ainoa mitä meillä on. Jos elämästään haluaa nauttia, se on tehtävä nyt. Jos haluaa elää, nyt on se hetki.

En halua tuhlata aikaa. En halua antaa syömishäiriön viedä minulta enää yhtään päivää, viikkoa, vuotta. Haluan elää ja nauttia ajastani, rakkaista ihmisistä ja vapaudesta. Just nu vill jag leva, just nu vill jag känna, just nu vill jag leva, just nu!


IMG_20180513_201151.jpg

IMG_3956.jpg

IMG_3950%20%282%29.jpg

IMG_3961.jpg

Tahdon tanssia ja laulaa,

tahdon itkeä ja nauraa!

Tahdon elää, tahdon elää!

​Johanna Kurkela

sunnuntai, 15. huhtikuu 2018

Kuin satukirjasta

Paljon linnunlaulua. Ei yhtään ihmistä missään. Kaunis sunnuntaiaamun rauha. Istahdan metsämaalle puiden välistä siivilöityvän auringonsäteen valaisemaan läikkään. On miellyttävän viileää. Rauha ympärilläni, ja rauha pääni sisällä. Onnellinen hiljaisuus.

Tunnen olevani kuin tuhkasta kurkistava fenixlintu. Synnyn uudelleen joka kevät. Kuolin, nyt olen taas elossa. Vähän kerrallaan enemmän elossa kuin muistan olleeni aikoihin. Elossa. Ilossa.

Huomaan taas rakastavani aamuja. Silloin voin yleensä hyvin, kun voin sanoa niin. Rakastan ensimmäisiä auringonsäteitä, jotka vapautan huoneeseeni aamuisin avatessani raskaat samettiverhot. Rakastan aikaisia aamukävelyitä kaupungin vielä nukkuessa. Rakastan sitä, että päivä on edessä, täynnä mahdollisuuksia. Täynnä uusia alkuja.

Utelias peura ilmestyy pusikon takaa. Se huomaa minut, muttei pelkää. Katsomme toisiamme, se hyppelee hetken ympäriinsä, tulee lähemmäksi ja jatkaa sitten matkaansa. Taianomainen hetki.

IMG_20180415_132606.jpg


"If winter has the courage to turn into spring who says I can't bloom just same?"

perjantai, 6. huhtikuu 2018

Hyvien hetkien Barcelona

IMG_20180320_222239.jpg

Oli päästävä jonnekin. Minulla oli levoton olo, tarve päästä pois. Pois arjesta, harmaista ympyröistä, pois Uppsalasta. Tarve täyttää ajatukset jollain aivan uudella, edes hetkeksi. Siispä kysyin suomalaisen kaveriporukkamme chatissa, jos joku olisi innokas lähtemään kanssani, varaamaan matkan ihan mihin vain. Kaikki halusivat. Niinpä etsimme halvat lennot jonnekin, ja se jokin oli Barcelona.

IMG_3335.jpg

Barcelonassa paistoi aurinko. Oli keväisen lämmintä ja valoisaa. Kirsikat kukkivat jo, ja appelsiinipuut loistivat oransseina kypsistä hedelmistä. Maaliskuu on hiljaisinta turistisesonkia, joten kaupungissa oli mukavan rauhallista, eikä mihinkään kuuluisiin ja tavallisesti hyvin suosittuihin nähtävyyksiin tarvinnut jonottaa.

IMG_3247.jpg

IMG_3259.jpg

Suurimmaksi osaksi kävelimme ympäriinsä. Imimme kaupungin tunnelmaa, katselimme rakennuksia ja ihmisiä, elämää Kataloniassa. Meillä ei ollut tarkkoja suunnitelmia tai tiukkoja aikatauluja. Poikkesimme tieltä, jos näimme jotain kiinnostavaa, istuimme nauttimaan auringosta, söimme kun teki mieli ja sitä mitä teki mieli. Go with the flow kuvaa hyvin matkamme kulkua. 

IMG_3364.jpg

IMG_3362.jpg

Barcelona on hieno kaupunki. Rakastuin siihen, miten se on sekä meren että vuorien ympäröimä. Siellä on paljon hienoja taloja, jännittäviä kaupunginosia, erikoisia ja omintakeisia yksityiskohtia joihin voi törmätä mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Se on kuitenkin jälleen yksi kaupunki, jossa on mahtavaa käydä mutta ei ehkä niin mukavaa asua. Kaipasin enemmän puistoja ja puita, avaraa tilaa ja rauhaa. Minua ei vain ole luotu asumaan suurkaupungissa.

IMG_3398.jpg

IMG_3412.jpg

Kuuluisimmat turistikohteet, kuten Park Güell ja Sagrada Família, kävimme toki katsahtamassa.

IMG_3652.jpg

IMG_3739.jpg

Rakastan pieniä söpöjä kahviloita, ja siinä suhteessa Barcelona oli unelmien kohde. Otimme kaiken ilon irti viehättävistä kuppiloista ja ravintoloista, joita oli kirjaimellisesti jokaisessa kadunkulmassa. Kahvittelut ovat vain niin hyviä hetkiä, varsinkin meidän porukalla.

IMG_3717.jpg

IMG_3683.jpg

IMG_3793.jpg

Ihana kaakao-chai-latte eräässä hippikahvilassa kaupungin laidalla.

IMG_3832.jpg

Pääsiäissuklaita myytiin paitsi lukuisissa söpöissä suklaapuodeissa myös kauppahallin hulinassa.

IMG-20180318-WA0025.jpg

IMG_20180319_200738.jpg

Kävimme kuuntelemassa hiukan klassista musiikkia Palau de la Música -konserttitalossa. Itse konserttisali on jo niin upea, että paikka on käymisen arvoinen jo sen vuoksi. Konsertti oli hieno, ja salin halvimmilta paikoilta oli jopa aika hyvä näkymä.

IMG_3510.jpg

Illalla kaupunki vasta herää eloon. Ravintolat ovat espanjalaiseen tapaa auki myöhään, ja ihmiset nauttivat päivällistä yhdeksän-kymmenen aikaan. 

IMG_20180320_094721.jpg

Olen niin iloinen tästä matkasta. Se oli juuri mitä tarvitsin lopputalven harmauden rikkomiseksi. Meillä oli monia hyviä hetkiä: toiveikasta odotusta ja intoa, loputtomia naurukohtauksia metrojunissa, nautinnollisia makuelämyksiä ravintoloissa, henkeäsalpaavia näköaloja vuorelta ja kasapäin hulluja ryhmäselfieitä. Hetkiä, jolloin vain istuimme ja söimme mansikoita, seurasimme ihmisten tekemisiä ja tunsimme auringon lämmön kasvoillamme. Joku sanoi ääneen sen, mitä kaikki tunsivat: "Tässä on vain niin hyvä olla".

IMG_3644.jpg

"The world is a book and those who do not travel read only one page."

St. Augustine

lauantai, 17. helmikuu 2018

Asioita joita tapahtuu vain muille

Lihakseni ovat väsyneet. Jalat eivät meinaa kantaa minua. Askel, askel, kävelen kuin vanha mummo. Mieli on väsynyt myös, se ei löydä motivaatiota nousta sängystä aamuisin. Se haluaisi vain käpertyä karvavilttiin ja nukahtaa helmikuisen lauantaiaamun rauhaan. Mutta sitten toinen ääni päässäni herää. Se muistuttaa kielletystä näkkileipäsiivusta ja pakottaa lihakset liikkeelle. Kahvakuulajumppa odottaa.

Ne sanovat, että minulla on syömishäiriö. Niin ne sanovat, ja pikkuhiljaa yritän hyväksyä sen. Taas yksi lisäys listaan Asioita Joita Tapahtuu Vain Muille, Ei Itselle.

Jumpan jälkeen väsymys on erilaista, se on ansaittua. Hyvä tyttö, olet vahva. Jaksat vastustaa houkutuksia, joihin muut lankeavat. Sinä nostat salilla rautaa, kun muut katsovat Netflixiä. Niin kuuluukin, sinulla on kontrolli ja järjestys elämässäsi.

Säännöt ovat ystäviäni. Ne pitävät järjestystä yllä, estävät kaaoksen ja romahduksen, joka vaanii jokaisessa ylimääräisessä suupalassa, jokaisessa porkkanakakussa ja kermajuustosiivussa. Kaikki on hyvin niin kauan kuin noudatan sääntöjä. Mutta ne lisääntyvät kuin banaanikärpäset. Jokainen hairahdus pakottaa minut tiukentamaan niitä.

Pitkään ajattelin, että pitelen naruja käsissäni. Tilanne on hallussa, pystyn lopettamaan milloin haluan. Hetki vielä, sitten olen tyytyväinen. Tosiasiassa ne narut kiskovat minua mukanaan, ja minä puristan niitä henkeni kaupalla, sillä pelkään tippuvani, jos päästän irti.

Nyt olen vain niin väsynyt. On niin pimeää ja kylmää, loputtoman pimeää ja kylmää. Mutta eiköhän se kevät vielä tule. Kaunis kaivattu kevät, pian se on täällä taas ja sytyttää valon minussa. Pian kaikki tuntuu taas paremmalta.

IMG_20180131_134155.jpg

tiistai, 12. joulukuu 2017

Joulukuun kuulumisia

 IMG_20171211_065744%20%282%29.jpg

Miten äkkiä aika kuluu! Viime vuonna tähän aikaan viikot tuntuivat vuosilta, mutta nyt ne pyyhältävät tunneissa ohi. Päiväni kuluvat opiskellessa, kuorolaulun parissa ja urheillessa. Iltaisin käymme konserteissa kavereiden kanssa, joulumarkkinoilla Tukholmassa tai nationeilla syömässä. Välillä keitän teetä, kuuntelen musiikkia tai katselen tv-sarjoja viltin alla. Ja puuhaan myös joulujuttuja aina kun kerkiän. 

IMG_20171203_122949.jpg

Jouluvalmistelut alkoivat jo aikoja sitten korttiaskartelulla ja piparipajalla. 

IMG_20171105_151103.jpgIMG_20171127_130712.jpg

Olen innostunut tekemään piirakoita, ne ovat vaan niin herkullisia ja hyviä ottaa lounasevääksi. Suosikkejani ovat tomaatti-basilika-mozzarella, parsakaali ja bataattipiirakat.

IMG_2869.jpgIMG_2850.jpg

Tukholma on kaunis kaupunki, mutten silti haluaisi asua siellä. Mitä kauemmin asun täällä, sitä vahvemmin minusta tuntuu, että Uppsala on kaupunki minua varten.

IMG_20171202_121921.jpg

"Today is a good day to have a good day."