Lomogram_2014-05-16_06-38-16-PM-normal.j

Musiikissa on aina ollut jotain sellaista, joka saa tuntumaan hyvältä. Tiede-lehdestä muistan lukeneeni, että musiikki vaikuttaa aivoihin tuottaen mielihyvää samalla mekanismilla kuin huumeet. Melkoisen hyvää huumetta –ilman haittavaikutuksia.

Aloitin pianonsoiton seitsemänvuotiaana. Alkuinnostuksen jälkeen välillä jopa inhosin soittamista. Nykyään soittaisin enemmänkin, jos olisi aikaa. Siinä on sormissaan niin rajaton valta: voi tehdä musiikista juuri sellaista kuin haluaa! Ja jonkin hyvin täysillä ja keskittyneesti vedetyn kappaleen jälkeen olen ihan hengästynyt ja poikki.

Päätin kaksi ja puoli vuotta sitten, että haluan oppia laulamaan. En mitenkään täydellisesti, vaan sen verran, että voin nauttia siitä. Lauloin niin, ettei kukaan ollut kuulemassa. Yksin kotona ollessani, mökillä meren rannalla. Pikkuhiljaa se kuitenkin jäi, enkä enää aina huomaa, kun laulan. Se vaan tulee niin automaattisesti. Koulun kuorossa laulaminen on mahtavaa, se piristää aina mukavasti viikkoja. Enhän minä kovin taitava ole, eikä minulle ole suotu sellaista lauluääntä kuin joillekin, mutta laulaminen on jäänyt kivaksi osaksi elämääni.

Ehkä tämän otsikon alle sopisi vielä listata kappaleita, joita tykkään kuunnella. Niitä on kuitenkin hirveän paljon, ja kuukauden päästä olisin jo eri mieltä niistä, joten ehkä tyydyn artisteihin ja yhtyeisiin: juuri nyt soivat ainakin Haloo Helsinki, Chisu, Anna Puu sekä pari kappaletta Lalehilta.