WP_20160905_12_13_31_Pro_e.jpg

Aika kuluu kuin siivillä, kun koko ajan tapahtuu niin paljon. Toisaalta tuntuu, että olisin ollut täällä jo paljon kauemmin kuin kuukauden. Jos haluaisi elää pitkän elämän lyhyessä ajassa, kannaittaisi varmaan muuttaa joka vuosi uuteen maahan. Kun on niin paljon uutta, ei voi muuta kuin elää päivä kerrallaan, hetki kerrallaan ja katsoa, mitä tulee vastaan. Se on hauskaa mutta stressaavaakin välillä. Siksi välillä on hyvä myös pysähtyä hetkeksi, jättää jokin tapahtuma väliin, antaa oppikirjojen seistä kirjahyllyssä ja avata levy Fazerin sinistä.

WP_20160905_10_09_11_Pro.jpg

Päivä päivältä rakastun enemmän Uppsalaan kaupunkina. Löydän uusia kauniita puistoja, puutarhoja ja hienoja rakennuksia, löydän viehättäviä lukusaleja kirjastoista ja herttaisia kahviloita. Löydän uusia ihmisiä, uusia tapahtumia, uusia tunnelmia tästä pieneltä vaikuttavasta kaupungista, joka on kuitenkin ihanan täynnä elämää. On kätevää, miten kaikki on pyörämatkan päässä, ja miten helppoa kapungissa on liikkua pyörällä.

Huomenna on ensimmäinen tentti. Toivon, että pääsen läpi, mutta maailma ei kaadu siihen, jos en pääsekään. Se on vain kieli, voin todeta. Aion tehdä kokeet ruotsiksi jo alusta alkaen, jotta saisin mahdollisimman nopeasti kehitettyä kielitaitoani. Muistiinpanoni ovat niin taitavaa ruotsin, englannin ja suomen sekamelskaa, ettei niistä saa itsekään selvää, joten keskityn mieluummin luentodioihin ja vanhoihin tentteihin. Tosin viime aikoina en ole hirveästi uhrannut aikaa opiskelulle; on ollut niin paljon muuta tekemistä. Juuri nyt on tärkeää saada elämä muutenkin alkuun uudella paikkakunnalla ja tutustua kaupunkiin, ihmisiin ja kieleen. Opiskelurutiini muodostuu varmasti pikku hiljaa. Sitä paitsi täällä sanotaan: "Det finns inga omfester, bara omtentor".

Camera360_2016_9_5_031514.jpg

Haluaisin kovasti löytää harrastuksia täältä. Joitain kuoroja olen kokeillut, ja kokeilut jatkuvat yhä. Toivon ja uskon, että löydän jokin kivan, johon pääsen sisään. Ajattelin myös kokeilla yhtä yliopiston kuntosaleista, jossa on paljon ryhmäliikuntamahdollisuuksia. Juoksemassa olen käynytkin kaupungin metsässä vähän matkan päässä. Pianonsoiton jatkaminen näyttää hankalammalta; pitäisi löytää piano, jota saisi soitella ja ehkä opettajakin, jos haluaisi jatkaa tunneilla. Jätän myös mahdollisuudet avoimeksi jollekin ihan uudelle, johon voisi ajautua mukaan. En vain tiedä vielä, mitä se voisi olla.

Kaikkea on ollut, kaikenlaisia hetkiä. Nauran joka päivä, itken melkein joka päivä, innostun joka päivä. Kertaakaan en ole vielä katunut, että lähdin. Tämä on juuri sitä, mitä kutsun täydeksi elämäksi: joka päivä oppii uutta, kaikki ei ole helppoa eikä aamuisin tiedä, mitä päivä tuo tullessaan.

WP_20160910_21_36_00_Pro.jpg

"Yesterday is history, tomorrow is a mystery. Today is a gift. That's why they call it the present."