WP_20160319_08_55_58_Pro.jpg

"Virvon varvon", kuuluu kimeiden lastenäänten kuoro etuovelta. Kauniin päivän saivat virpojat tänään: aurinko hymyilee heidän kanssaan ja linnut laulavat heidän lorunsa taustalla. Lapsena jokaisena palmusunnuntaina paistoi aurinko. Tai tokkopa aina, mutta niin sitä muistaa vain kauniit päivät.

Virpomissunnuntai oli odotettu päivä. Silloin viikkoja väkerretyt vitsat kerättiin kahteen suureen koriin, varovasti, niin, että koristeet eivät irronneet. Maalattiin punaiset posket ja pisamat, puettiin värikkäät huivit tuulitakkien päälle. Pikkusiskot olivat possuja; he eivät pitäneet noidista. Varuteena oli vanha kuparipannu palkkioita varten.

Eipä sitä palmusunnuntain merkityksestä mitään ymmärretty, vaikka raamatuntarinat oli kuultu moneen kertaan. Tärkeintä olivat hauska naamiaisleikki, iloiset ihmiset ja tietysti karkit. Niitä tulikin usein valtavat määrät; palmusunntai oli vuoden huikein karkkipäivä. Samalla palmusunnuntai merkitsi pääsiäistä, pääsiäinen merkitsi kevättä ja kevät merkitsi kaikkea kivaa, kuten synttäreitä, seikkailuja ja kesää.

Minulla oli tapana jemmata karkkia päällystettyyn kenkälaatikkoon. Sain suurempaa mielihyvää siitä tiedosta, että kaapissa on karkkia, kuin niiden syömisestä. Silloin kuin söin, tein sen hitaasti ja nautiskellen: yksi yllätysmuna riitti koko päiväksi. Karkkivarastosta oli hyötyä myös siskojen lahjomiseen esimerkiksi mukaan ulos. Joskus minulla riitti suklaamunia vielä kesälomallakin. Kun joillekin Kinder-munan suklaa tuo mieleen pääsiäisen, minulle se tuo mieleen aurinkoiset kesäpäivät parvekkeella hyvän kirjan tai japanilaisten ristikoiden kanssa.

WP_20160319_16_55_06_Pro.jpg

Siskon tekemä vadelma-sitrus-juustokakku juhlistaa palmusunnuntaita. Aurinkoista päivää ystäväiset!

WP_20160320_10_18_18_Pro.jpg

"Chocolate is the answer."