Päivät kuluvat nopeasti. Niin nopeasti, etten tajuakaan. Äsken muuttopäivään oli vielä kolme viikkoa, nyt reilu viikko. Jonkin aikaa sitten sain yliopistolta kirjekuoren täynnä monenlaista infoa ja esittelyä pian alkavista opiskeluista. Mukana oli tulevien viikkojen ohjelmaa, fadder- eli tutoropiskelijoiden järjestämiä tapahtumia, tietoa yliopistosta ja liuta hyödyllisiä yhteystietoja. Niitä selaillessa aloin kunnolla innostua. Tuonne olen tosiaan lähdössä, kaikenlaista tuollaista kivaa on tiedossa!

WP_20160812_21_01_58_Pro_e.jpg  WP_20160812_22_00_55_Pro_e.jpg

Viimeiset päivät Suomessa ovat täynnä töitä, ohjelmaa ja ihmisiä. Eilen nautimme ystävieni kanssa retkeilystä Sipoonkorvessa. Tuli räiskyi nuotiossa pitkälle yöhön, ja kirkas tähtitaivas avautui latvojen takaa. Miten aina ehdinkin unohtaa, millainen rauha ja hiljaisuus metsässä on. Ja loputtomat yöt, jolloin ei ole kiire minnekään. Istutaan tulen ääressä vielä hetki, jutellaan vielä hetki. Niin kauan, kunnes tulee liian kylmä. Sitten siirrytään hieman lähemmäksi liekkejä.

Onnellinen, sitä minä kai olin. Ja vähän peloissani ja vähän haikeana. Mutta pelko ei johtunut pimeästä eikä haikeus tähtikimaltavasta yöstä.

WP_20160812_20_51_30_Pro_e.jpg

Yksi pakattu matkalaukku odottaa huoneeni lattialla. Se tulee myöhemmin perässä. Toisen, mukaani lähtevän laukun, pakkaan lähtöä edeltävänä iltana. Pakkaaminen jos mikä saa asiat tuntumaan konkreettisilta. Se on innostavaa, haastavaa ja kivaakin. Täytyy miettiä tarkkaan, tarvitseeko tosiaan talvilenkkareita niin paljon, että niitä kannattaa vielä ottaa mukaan, tai kaipaisinko kirkasvalolamppua, jos jättäisin sen pois. Ei sitä lopulta niin paljoa tarvitse, kun huonekin on valmiiksi kalustettu.

Tykkään sanoa ihmisille, että näemme vielä ennen kuin lähden, vaikka tiedän päivien loppuvan kesken. Sanon tulevani pian käymään, lomiksi kotiin, vaikka varaan paluulipun vasta jouluksi. Tämä siksi, etten halua hyvästellä kaikkia. Yhdet tai kahdet hyvästit saavat tuntemaan, että joku ehkä välittää, kun tyyppi lähtee hetkeksi ulkomaille. Useammat ovat turhia. Turhan rankkaa. Turhan drama queen. Siksi sanon vain: "Moikka, nähdään taas!"

Camera360_2016_8_3_102413.jpg

"How lucky am I to have something that makes saying goodbye so hard."

Winnie the Pooh