Camera360_2015_5_23_113417%5B1%5D.jpg

Havahdun yhä uudelleen siihen, miten nopeasti aika kuluu. Viikot vain hurahtavat ohi silmien, vaikka välillä yrittää juosta niitä kiinni: Hei, odottakaa nyt minuakin! Kevät on jo pitkällä, ja on enää viikon verran lukion toista luokkaa jäljellä. Ei uskoisi, vastahan minä aloitin tämän lukio-opiskeluni! Ja tästä se vain kiihtyy, sanovat. Kohta kai vilahtavat vuodet niin kuin kuukaudet nyt. Minä kirjoitin siitä joskus runon. Löytäisinköhän sen? (Pahus, mihin olenkaan laittanut kaikki vanhat runot?) Siinä oli kohta: "Käy yhä lyhemmäksi päivä, yhä lyhemmäksi yö / tähdet tippuu taivaan ulapilta". No, ehkä se tulee vielä vastaan.

Olisi kätevää, jos aikaa voisi purkittaa ja käyttää tarpeen tullen. Pitkittää vähän niitä hetkiä, joiden haluaisi kestävän ikuisesti ja lyhentää kaikkeen turhaan kuluvaa aikaa. Sillä kohta sitä taas on, kun loma alkaa. Päiviä toistensa perään vain aikaa. Tyhjiä ja yksinäisiä hetkiä, jotka täytyy täyttää. Mutta toisaalta myös aurinkoisia ja iloisia hetkiä kavereiden kanssa ja hetkiä, jolloin voi hyvillä mielin levätä ja lukea hyvää kirjaa. On aikaa matkustaa, opiskella ja juosta. Mutta niitä aikapurkkeja kaipaisi aina ennen koeviikkoa, kiireisenä arkena, kun haluaisi hetkeksi laittaa silmät kiinni ja pysähtyä. Aamuina, jolloin tarvitsisi nukkua vähän pidempään. Iltoina, jolloin haluaisi soittaa ja urheilla ja mennä pihalle katselemaan tähtiä.

Ei se mitään, vaikkei kukaan vielä tätä ideaa saisikaan kehitellyksi. Elämä on tällaista. Kiireisistä ajoista selviää, kun tietää, että jossain vaiheessa on aikaa levätä. Ja leppoisia hetkiä osaa arvostaa, kun on ollut joskus turhankin kiireinen ja stressaantunut.

Tänään käytin aikaani koulutyön ja lenkkeilyn ohella keittiössä muun muassa leipoen vähän kauralastuja. Minun piti tehdä ihan tavallisia, mutta kaurahiutalepakkauksen appelsiinimehuinen ohje herätti mielenkiinnon. Hyviä tuli, vähän erilaisia kuin tavanomaiset.

Camera360_2015_5_23_063053%5B1%5D.jpg

Leppoisaa viikonloppua!