Lenkin parhaat hetket: lenkkareiden sitominen eteisessä ennen lähtöä, ensimmäinen kilometri, kun vielä puhkuu ylimääräistä energiaa, auringonlasku (juoksen aina illalla, silloin vain kulkee parhaiten), spurtti viimeisellä parilla sadalla metrillä ja viimein se hetki, kun on päässyt pöydän ääreen juomaan lasin maitoa. Ja tietysti se koko illan jatkuva hyvä olo, jonka juokseminen tuottaa. Luulen, että koko juoksuharrastukseni lähti vuosi sitten siitä, kun jäin koukkuun siihen lenkin jälkeiseen hyvänolon tunteeseen. Talvella innostus laantui olosuhteiden ja kiireen takia, mutta nyt taas jaksaa ja ehtii, ja aionkin tänä kesänä kasvattaa matkaa (ehkä) viiteentoista kilometriin. Ja mitäpä jos vaikka ensi kesänä puolimaraton? Vaikka se on jo ihan hullu matka. Jätän sen vielä auki, koska en halua pilata harrastusintoani liian kovilla tavoitteilla ja aikatauluilla. Mieluummin teen asioita siksi, että nautin niistä enkä siksi, että yritän saavuttaa jotain. Saavutukset voivat tulla siinä sivussa.

 

Aviary%20Photo_130466352230010996%5B1%5D