Jotkut jäävät koukkuun huumeisiin. Jotkut pyristelevät pullon vankina. Ja jotkut eivät voi olla juoksematta.

Etenevät kevät, valoisat illat ja vähemmän hektinen arki ovat mahdollistaneet kunnon hurahtamisen. Juostessa kaikki on täydellistä. Ei tarvitse ajatella, tai toisaalta voi keskittyä ajattelemaan kunnolla. Voi antaa jalkojen viedä, suorittamatta, tai voi tuijottaa kelloa ja mittareita. Voi kuunnella musiikkia tai jutella syvällisiä.

Camera360_2016_4_17_100950.jpg

Joskus tietysti tuntuu pahalta. Juoksu ei kulje, tuntuu kuin menisi liisterissä. Jaloissa on kahvakuulat ja ilma on sauna tai jääkellari. Jälkeenpäin on kuitenkin aina hyvä olo. Koskaan ei kaduta, että lähti.

Huippuhetket ovat todella huippuja. Se tunne, kun selässä on siivet ja jokainen askel on juostava, kevyt ja voimakas. Se euforia, kun takana on parin tunnin matka ja yhtäkkiä jaksaisi juosta vaikka Venäjän läpi Kiinaan. Se syvä huokaus, kun loppusuoralla hidastaa palauttavaan kävelyyn, irroittaa napit korvista ja laskee hengityksiä, jotta muistaisi myöhemmin, kuinka onnellinen voi olla.

Kilpailut ovat myös kivoja. Aika vähän olen niitä harrastanut, liekö viitseliäisyydestä ollut kiinni vai ajanpuutteesta. Tämän kesän ensimmäinen trail-puolikas on nyt kuitenkin kalenterissa, innokaana sitä kohti!

Minulle juokseminen on paitsi keino pitää kehosta huolta, myös kanava tunteiden purkamiseen. Juostessa ongelmat pienenevät tai ratkeavat kuin itsestään, ja lenkeillä saa etäisyyttä kehää kiertäviin ajatuksiin. Ystävän kanssa juostessa ehtii vaihtaa kuulumiset ja puhua kaikesta mitä mieleen tulee. Pitkällä lenkillä ei tarvitse pelätä, että toisella voisi olla parempaa tekemistä kuin jutella ja juosta.

Lenkeillä näkee kaikenlaista, mitä ei muuten ehkä huomaisi. Upeita auringonlaskuja ja peuroja pellon rannalla, lapsia tanssimassa sadetanssia ja jäiden lohkeilua. Voi löytää ihan uusia paikkoja ja reittejä, kulkea teitä, joille ei tavallisesti eksy. Juostessa maisemat näyttävät erilaisilta kuin vaikkapa auton ikkunasta. Ne ovat jotenkin kokonaisvaltaisempia: värit ovat voimakkaammat ja tuoksut selvemmät.

Camera360_2016_4_17_101112.jpg

Moni juoksija sanoo, ettei säällä ole niin väliä. Lämpötila on pukeutumiskysymys ja sade vain raikastaa. Minusta hyvä sää tekee juoksemisesta kuitenkin vielä ihanampaa. Pakkasessa tai räntäsateessa juokseminen todella on ikävää, siksi talvisin juoksukilometrit jäävät vääjäämättä pienemmiksi. Toisaalta, kun kevätaurinko kuivattaa tiet, puhkun taas energiaa enkä malttaisi olla päivääkään juoksematta.

Olen kiitollinen siitä, että minulla on vahvat jalat joilla juosta. Minulla on kestävät polvet ja nilkat sekä vahvat luut ja lihakset, joiden mahdollistamana voin nauttia täysillä juoksemisesta. Taitavan fyssarin avulla polvien linjaus on saatu melko hyvään kuntoon, eikä viime kesän rasitusvammojen pitäisi enää aiheuttaa harmeja. Voin sitoa rauhassa lenkkarini ja kokea yhä uudelleen sen hienon olon, joka juoksemisesta tulee. Tack för det!

Camera360_2016_4_12_022530.jpg

"Run often. Run long. But never outrun your joy of running." 

Julie Isphording