Tänään Kristallisiivillä on tuplamerkkipäivä: Blogi täyttää kaksi vuotta ja saa sadannen artikkelinsa!

WP_20160515_12_15_19_Pro.jpg

Tasan kaksi vuotta sitten kirjoitin ensimmäisen bogitekstini ystäväni innoittamana. En osannut kuvitella kirjoittavani blogia, enkä oikeastaan tiennyt, mitä kirjoittaisin, mutta päätin kokeilla. Tällaista siitä on sitten tullut.

Olen pitänyt kirjoittamisesta siitä asti, kun opin kirjaimet viisivuotiaana. Lapsena kirjoitin paljon tarinoita (lähinnä prinsessoista ja pahoista noidista) sepitin runoja ja pidin päiväkirjaa. Minulla oli kirjekavereita jo ennen kuin opin kirjoittamaan; alussa sanelimme kirjeet äideillemme. Teimme omia lehtiä kaikkien kolmen siskoni kanssa; niitä sai lukea Domino-keksiä vastaan. Kaverini kanssa teimme lauluja, joita esitettiin aina koulun juhlissa.

Myöhemmin aikaa ei enää ollut samalla tavalla, ja päiväkirjoja lukuunottamatta kirjoittaminen rajoittui pitkäksi aikaa koulutöihin: esseisiin, oppimispäiväkirjoihin ja muihin tehtävänantojen määräämiin kirjoituksiin. Blogikirjoittaminen täytti aukkoa, joka syntyi, kun kirjoittaminen tarkoitti enää koevastauksia ja arvosteltavia töitä. Esseiden kirjoittaminenkin on kivaa, mutta se on silti eri asia kuin omaehtoinen, vapaa tekstin tuottaminen. Blogitekstien tekeminen on vapauttavaa, niitä voi kirjoittaa mielensä mukaan eikä niistä anneta arvosanoja.

WP_20160515_11_59_16_Pro.jpg

Blogin tekemisessä myös kuvat ovat tärkeitä, ja innokkaana valokuvaajana se sopii minulle hyvin. Tänne saa kaadettua ne turhat luontokuvat, joilla ei myöhemmin tee mitään, kuvat korteista, jotka tippuvat postiluukkuun ja unohtuvat, ja leivoskuvat, jotka vievät vain tilaa muistikortilta. Blogissa ne yhdistyvät tekstiin, hetkiin ja kokemuksiin aivan toisin kuin tietokoneen kansiossa tai valokuvakirjassa. Ja kyllähän ne tuovat vähän väriä tekstin lomaan.

Muisto näistä kuvista: Eilen oli hyvä päivä leipoa siskon kanssa muffinsseja. Käytimme hänen kaverinsa vuosia sitten tekemää vakio-ohjetta, mutta korvasimme osan jauhoista kaakaojauheella ja lisäsimme roppakaupalla suklaata. Siten niistä tuli todella suklaisia ja makeita (siskon mielestä mikään ei voi olla liian suklaista), niin maikeita etten itse voinut syödä kuin yhden kerralla. Perheemme muffinssihiiret saivat ne kuitenkin tuhottua aika nopeasti.

WP_20160515_12_15_55_Pro.jpg

Välillä on ollut taukoakin blogin kanssa. Ensimmäisen kesän jälkeen oli taas kiire, enkä halunnut ottaa stressiä blogista. Jonnekin takaraivoon jäi kuitenkin vielä kytemään ajatus, että jos tätä sittenkin jatkaisi. Ei enää päivittäin, ei ehkä viikoittainkaan, mutta aina välillä, silloin kun on ajatuksia ja aikaa. Ajatuksia on toki aina, ja tänä keväänä on ollut myös aikaa, joten mukaan on mahtunut uusikin blogi. Olen tainnut jäädä hieman koukkuun tähän harrastukseen.

Ei ole ainakaan suunnitelmissa lopettaa blogikirjoittamista vielä aikoihin. Syksystä tosin ei tiedä mitään. Ehkä olen Ruotsissa ja kaipaan suomen kieltä niin paljon, etten muuta teekään kuin kirjoita, tai sitten olen niin hukassa ja pihalla, etten ehdi kuvata tai kirjoittaa. Toivoisin kuitenkin voivani päivitellä blogia sieltä käsin niin kuin tähänkin asti.

Nyt, ääni teille, jotka olette tätä lukeneet: mistä pidätte, mikä on jäänyt mieleen, onko jokin teksti herättänyt ajatuksia? Kiitos kommenteistanne, ne piristävät aina päivääni ja tekevät blogikirjoittamisesta vieläkin antoisampaa.

3_11_2016%202_12_36%20PM.jpg

 "We write to taste life twice, in the moment and in retrospect."  Anais Nin