Mikään ei ole muuttunut

Ja kuitenkin kaikki on.

Tulin kotiin pitkästä aikaa ja kuvittelin jotain enemmän. Kuvittelin, että se olisi suuri juttu. Niin kauan sitä odotinkin. Kuvittelin, että olisin onnellinen sillä hetkellä, kun pyörät koskettaisivat kiitorataa, olisin onnellinen ja kotona, kaikkien tärkeiden ihmisten kanssa. Mikään ei enää painaisi, kaikki järjestyisi, kunhan pääsisin taas kotiin. Se ei mennytkään ihan niin.

Oli vielä työviikko, kaikilla oli kiire ja he huitelivat jossain. Minä söin yksin aamupalaa ja luin päivän lehdet, niin kuin olin kuvitellut, niin kuin olin tehnyt vuosikaudet ennen kuin muutin. Kävin kävelyllä ja lenkillä tutuilla teillä. Olin kotona juu, samoissa maisemissa, mutta sisälläni oli se sama tyhjä olo kuin silloin, kun olin poissa. Oppitunti numero yksi: Vasta ihmiset tekevät talosta kodin.

Näin joka päivä ystäviä, kävin vanhassa koulussa ja kulutin kaupungin katuja. Miksi kaikki näytti samalta? Syksy oli tuntunut ikuisuudelta, miten mikään ei täällä ollut muuttunut? Ei ollut takaisin palaamisen hurmosta, ei yletöntä riemua jälleennäkemisistä. Tuntui kuin en olisi ollut poissa ensinkään. Toinen oppitunti: Ajan kuluminen on suhteellista.

Ikävöity piano seisoi olohuoneen nurkassa, mutten avannut kantta. Pelkäsin, etten osannut enää soittaa, että olin unohtanut kaiken. Yhtäkkiä olin taas niin väsynyt. Nukuin myöhään, peruin tapaamisia, kävelin ympäri tyhjiä huoneita. Eikö täällä ollutkaan sitä kaivattua ihanaa vanhaa elämää? Täällä oli vain kuoret, joihin loksahdin takaisin, mutta jotain puuttui.

Palasin hetkeksi Uppsalaan pakollisen opiskelujutun takia. Vietimme pikkujouluja ystäväni luona. Oli mukavaa, ja tajusin, miten paljon minulla jo on sielläkin päässä. Ihana uusi asunto, kavereita, opiskelupaikka ja ala, josta olen kiinnostunut. Kastelin kukat ja lukitsin oven. Tuntui hyvältä, että minulle on paikka ja elämä siellä. Silloin valkeni kolmas oppitunti: Aika kultaa muistot.

Sitten tuli joulu. Joulu oli sellainen, kuin olin sen toiveissani maalannut. Rauhallista yhdessäoloa, lautapelejä lattialla, kaikki perinteet, jotka kuuluivat lapsuuden jouluihin. Suosikkihetkeni joulupäivän aamuna, kun hiivin hiljaiseen olohuoneeseen ja asetuin sohvalle joulukuusen viereen lukemaan. Oli hyvä olla, hengitin.

IMG_8773.jpg

On opettavaista muuttaa yksin ulkomaille. On haaste sopeutua uuteen kaupunkiin ja kieleen, rakentaa kaveripiiriä ja uudenlaista, itsenäistä elämää. Tuntuu hyvältä huomata, että pärjää ja lohduttavalta saada tukea, kun ei pärjää. On kuitenkin myös kasvattavaa tulla takaisin ja huomata, miten paljon on ehtinyt rakentaa ja oppia. Miten on muuttunut, mutta kuitenkin sama ihminen. Miten oudolta tuntuisi jäädä tänne. Miten rikas on, kun on kaksi kotia, kaksi maata, kaksi kieltä, kaksi elämää.

On ollut värikäs vuosi. Raskas ja väsyttävä, hullu ja haastava, hieno ja palkitseva. Vuosi, jolloin on tapahtunut enemmän kuin koskaan ennen. Vuosi, jota en vaihtaisi mistään hinnasta pois.

"If nothing ever changed, there'd be no butterflies."