Oli päästävä jonnekin. Minulla oli levoton olo, tarve päästä pois. Pois arjesta, harmaista ympyröistä, pois Uppsalasta. Tarve täyttää ajatukset jollain aivan uudella, edes hetkeksi. Siispä kysyin suomalaisen kaveriporukkamme chatissa, jos joku olisi innokas lähtemään kanssani, varaamaan matkan ihan mihin vain. Kaikki halusivat. Niinpä etsimme halvat lennot jonnekin, ja se jokin oli Barcelona.

Barcelonassa paistoi aurinko. Oli keväisen lämmintä ja valoisaa. Kirsikat kukkivat jo, ja appelsiinipuut loistivat oransseina kypsistä hedelmistä. Maaliskuu on hiljaisinta turistisesonkia, joten kaupungissa oli mukavan rauhallista, eikä mihinkään kuuluisiin ja tavallisesti hyvin suosittuihin nähtävyyksiin tarvinnut jonottaa.

Suurimmaksi osaksi kävelimme ympäriinsä. Imimme kaupungin tunnelmaa, katselimme rakennuksia ja ihmisiä, elämää Kataloniassa. Meillä ei ollut tarkkoja suunnitelmia tai tiukkoja aikatauluja. Poikkesimme tieltä, jos näimme jotain kiinnostavaa, istuimme nauttimaan auringosta, söimme kun teki mieli ja sitä mitä teki mieli. Go with the flow kuvaa hyvin matkamme kulkua. 

Barcelona on hieno kaupunki. Rakastuin siihen, miten se on sekä meren että vuorien ympäröimä. Siellä on paljon hienoja taloja, jännittäviä kaupunginosia, erikoisia ja omintakeisia yksityiskohtia joihin voi törmätä mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Se on kuitenkin jälleen yksi kaupunki, jossa on mahtavaa käydä mutta ei ehkä niin mukavaa asua. Kaipasin enemmän puistoja ja puita, avaraa tilaa ja rauhaa. Minua ei vain ole luotu asumaan suurkaupungissa.

Kuuluisimmat turistikohteet, kuten Park Güell ja Sagrada Família, kävimme toki katsahtamassa.

Rakastan pieniä söpöjä kahviloita, ja siinä suhteessa Barcelona oli unelmien kohde. Otimme kaiken ilon irti viehättävistä kuppiloista ja ravintoloista, joita oli kirjaimellisesti jokaisessa kadunkulmassa. Kahvittelut ovat vain niin hyviä hetkiä, varsinkin meidän porukalla.

Ihana kaakao-chai-latte eräässä hippikahvilassa kaupungin laidalla.

Pääsiäissuklaita myytiin paitsi lukuisissa söpöissä suklaapuodeissa myös kauppahallin hulinassa.

Kävimme kuuntelemassa hiukan klassista musiikkia Palau de la Música -konserttitalossa. Itse konserttisali on jo niin upea, että paikka on käymisen arvoinen jo sen vuoksi. Konsertti oli hieno, ja salin halvimmilta paikoilta oli jopa aika hyvä näkymä.

Illalla kaupunki vasta herää eloon. Ravintolat ovat espanjalaiseen tapaa auki myöhään, ja ihmiset nauttivat päivällistä yhdeksän-kymmenen aikaan. 

Olen niin iloinen tästä matkasta. Se oli juuri mitä tarvitsin lopputalven harmauden rikkomiseksi. Meillä oli monia hyviä hetkiä: toiveikasta odotusta ja intoa, loputtomia naurukohtauksia metrojunissa, nautinnollisia makuelämyksiä ravintoloissa, henkeäsalpaavia näköaloja vuorelta ja kasapäin hulluja ryhmäselfieitä. Hetkiä, jolloin vain istuimme ja söimme mansikoita, seurasimme ihmisten tekemisiä ja tunsimme auringon lämmön kasvoillamme. Joku sanoi ääneen sen, mitä kaikki tunsivat: "Tässä on vain niin hyvä olla".

"The world is a book and those who do not travel read only one page."

St. Augustine