Camera360_2016_8_3_102344.jpg WP_20160802_11_49_08_Pro_e.jpg

Pihapuussa punastelee pihlajanmarjoja. Pelästyin. Pihlajanmarjat tarkoittavat syksyä, ja syksy tarkoittaa muuttoa. Eikä siihen olekaan enää kuin kolme viikkoa. Hui. Mihin tämä kesä oikein hävisi?

Viimeiset Suomi-viikkoni ovat niin täynnä, että uupouusi Muumi-kalenteri on jo ihan ähkyssä. On ehdittävä nähdä paljon ihmisiä sen varalta, että seuraavaan kertaan on aikaa. Samalla saa syyn tavata ystäviä vuosien takaa ja ympäri maata.

Aika kuluu myös muuttoon liittyvien käytännön asioiden hoitamiseen. Kävin taas Uppsalassa eilen. Pääsin näkemään tulevan asuinpaikkani ja viemään vähän tavaroita sinne. Samalla sain hoidettua ruotsalaisen henkilötunnuksen hakemisen, mikä helpottaa huomattavasti käytännön asioiden (kaiken mahdollisen pankkitilin avaamisesta ja yliopistokursseille rekisteröitymisestä kirjastokortin saamiseen) hoitamista muuton jälkeen. Olen selvitellyt tukiin, muuttoilmoitukseen ja vakuutuksiin liittyviä asioita, suunnitellut, mitä otan mukaan ja tutustunut yliopistoon ja kaupunkiin niin hyvin kuin Suomesta käsin on mahdollista. Samalla päivät ovat kuluneet töissä, joten kiirettä on pitänyt.

Niin kuin arvelinkin, pelko ja epäilys ovat pikkuhiljaa muuttuneet yhä kasvavaksi innostukseksi tulevaa kohtaan. Parista itsenäisestä Uppsala-reissusta olen saanut luottamusta siihen, että pärjään niin kielitaitoni puolesta kuin muutenkin asioiden hoitamisessa. Lisäksi hyvä ystäväni päätyi myös ottamaan opiskelupaikan vastaan Uppsalasta, joten nyt meitä on kaksi höpsöä suomalaistyttöä jakamassa kokemuksia kaikesta uudesta. Vaikka opiskelemme eri tiedekunnissa, emmekä opintojen puolesta ole millään samoilla kursseilla tai edes samoissa rakennuksissa, on ihanaa tietää, että kaupungissa asuu joku niinkin tuttu ja hyvä ystävä, jonka kanssa voi käydä kahvilla tai lenkillä, tai joka voi tulla kadulla vastaan.

WP_20160802_11_42_06_Pro_e.jpg WP_20160718_21_33_44_Pro_e.jpg

Mietin talvella, miten tuleekaan ikävä kaikkea sitä, mitä jätän tänne. Varmasti tulee. Silti uskon, että on helpompaa lähteä itse kuin seurata, miten kaikki muut hajaantuvat maailmalle. Niiden osa on raskaampi, jotka nyt jäävät tänne, viettävät ehkä neljännen vuoden lukiossa tai välivuotta ennen opiskelupaikan aukeamista. Niin ajattelen. Lähtijöillä on kuitenkin aina edessään paljon uutta kohdattavaa, paljon uusia ihmisiä ja seikkailuja odottamassa. Niillä, jotka jäävät, on vain toisensa.

Kaikki ei tule sujumaan kuin tanssi. Vastaan tulee esteitä ja vaikeuksia, pettymystä ja itkuisia öitä. Niistä kuitenkin selvitään, ja jonain päivänä ajattelen, miten paljosta olisin jäänyt paitsi, jos olisin päättänyt toisin.

Ulkona sataa lujaa. Jään välillä hypnoottisesti tuijottamaan veden vyörymistä pilvistä. Kyllä se on syksy, joka nyt kolkuttelee ovella. Kohta on aika lähteä. Alan olla valmis.

WP_20160802_12_11_24_Pro.jpg

"If you want something you've never had, then you've got to do something you've never done."