WP_20170405_10_51_48_Pro_e.jpg

Kevään jälkeen pikkuhiljaa taas valo alkoi mussa toistumaan.

Pyöräilen alas kapeaa katua Luthagenin lähellä. Pelloilla puhaltanut tuuli ei löydä puutalojen väliin, ja hetken on lämmin kesähameessa. Olen menossa parin kaverin kanssa testaamaan lounasta uudessa vegekahvilassa. Tuntui kuin en olisi nähnyt heitä aikoihin, tosiassa aikaa on kulunut puolitoista vuorokautta. Vietämme niin paljon aikaa yhdessä, ja pidän siitä.

Pyöräilen ja annan vauhdin kasvaa alamäessä. Ajattelen taas kerran, miten kaunis kaupunki Uppsala on, miten täydellinen se on minulle. Kaunis mutta käytännöllinen, sopivan pieni mutta täynnä elämää. Tuntuu, että täällä on sittenkin paikka minua varten. Etten ole enää niin eksyksissä kuin olen viime kuukaudet ollut.

IMG_9015.jpg

Hidastan risteyksessä ja katson, tuleeko autoja tai pyöriä. Mietin Tukholman terrori-iskua ja ruotsalaisten reaktioita sen jälkeen. Väreet kulkevat selkäpiissäni joka kerta kun näen tai luen ihmisistä, jotka laupiaasti auttavat ventovieraita, osoittavat solidaarisuutta tai saavat yhdessä aikaan jotain suurta. Kotinsa avanneet tukholmalaiset ja median viestit saavat minut pitämään Ruotsista yhä enemmän. Pidetään huolta toisistamme, ihmiset sanovat.

En ole yksin täällä enää. En ole ehkä koskaan ollutkaan, mutta nyt tunnen sen. On ihmisiä, jotka huolestuvat, jos en vastaa viesteihin. On kavereita, jotka viettäisivät yön sairaalassa, jos olisin sairas, tai ottaisivat luokseen, jos jäisin ilman asuntoa. Tiedän, että Suomessa on monta, jotka tekisivät saman, mutta he ovat siellä. Tietty luottamuksen tunne syntyy siitä, että täälläkin on niitä jotka välittävät.

IMG_9193.jpg

Ylitän joen. Rannalla on iso parvi lokkeja, jotka ovat löytäneet tänne talven jälkeen. Talvella kaikki näytti niin erilaiselta. Vuoden pimeimmät kuukaudet olivat pimeimmät, jotka olen kokenut, mutta nyt tuntuu, että se pimeys on melkein voitettu. Edessä on niin paljon kaikkea innostavaa, monta odottamisen arvoista asiaa. Mieli kirkastuu sitä mukaa kun valo lisääntyy, elämä tuntuu hyvältä juuri nyt.

Huomenna täytän 20 ja aloitan elämäni kolmannen vuosikymmenen. Tänä vuonna saan viettää synttäreitä peräti kolmessa maassa, mikäs siinä. Jälleen tuntuu siltä, että olisin ollut vanhempi jo pitkään, 19-vuotias kuulostaa niin lapselta. Ehkä se johtuu vanhemmista kavereista tai ehkä oma ajanlaskuni ei täsmää kalenterin kanssa.

IMG_9082.jpg

Parkkeeraan pyörän sympaattiselle sisäpihalle ja etsin katseellani ystäviäni. Näen yhden ruotsinkurssilaiseni ja heilautan kättä. Uppsalasta on tullut kaupunki, jonka kaduilla näkee tuttuja kasvoja. Kaupunki, jossa olen kotonani. Kaupunki, jota rakastan. 

Mul on uusi pää ja tahto elää joka päivä vähän enemmän.

Kiitos maailma, kiitos elämä, nöyrin terveisin mä.

Haloo Helsinki