Camera360_2014_6_23_055255_jpg%5B1%5D-no

Torey Haydenin Nukkelapsi osoittautui ravistelevaksi kokemukseksi. Kirja kertoo erityisopettaja Haydenin työstä erityisopetusta vaativien lasten parissa. Haydenin uusi oppilas ei puhu eikä reagoi, paitsi kokiessaan itsensä uhatuksi, jolloin hän käyttäytyy silmittömän aggressiivisesti. Puhumattomuuden syyksi paljastuvat lapsen järkyttävä kohtelu ja hurjat elinolot. Hayden haluaa auttaa oppilastaan ja alkaa tavata tätä kahden kesken. Pikkuhiljaa syntyy luottamusta ja Hayden saa tyttöön kontaktia.

Nukkelapsen kerrotaan olevan tositarina, minkä paikkansapitävyydestä tosin olen kuullut kritiikkiäkin. Totta tai ei, hieno ja koskettava se silti on. Kirjaa lukiessa herää monenlaisia tunteita, milloin turhautumista Haydenin takaiskuista, milloin järkytystä lasten kaltoinkohtelun takia. Aika usein herää sääliä, jonkin verran naurattaa, mutta ehkä eniten tarinan seuraaminen tuottaa iloa edistysaskeleista ja osoituksesta, että rankoistakin kokemuksista voi selvitä.

Tarina on kerrottu suoraviivaisesti, ilman turhia kuvailuja tai pohdintoja. Haydenin elämästä kerrotaan vain ne asiat, jotka vaikuttavat tarinaan luokan tai tytön kannalta. Ehkä juuri se tekee teoksesta hyvin mielenkiintoisen lukea. Aihe ei ole mikään kevyt, mutta monessa kohtaa on huumoriakin mukana. Tämän kirjan jälkeen moni muu tuntuu lattealta, pinnalliselta ja tylsältä.