Nyt on tultu siihen asti, että lähtöhetkeä ei enää katsota kalenterista vaan kellosta. En tajua sitä vieläkään. En vain käsitä, en ymmärrä, että oikeasti olen muuttamassa nyt.

Eilen siivosin kaikki tyhjentyneet kaapit ja komerot. Aika paljon on sellaista, joka saa jäädä ennalleen, odottamaan, että tulen lomilla kotiin. Tuntui tärkeältä järjestellä kaikki siistiksi.

En tiedä, miltä tuntuu. Tämä on kuin aamu muiden joukossa. Syön saman aamiaisen kuin aina, luen lehdet ja pesen hampaat. Voisin olla lähdössä töihin. Mutta en ole. Mitä tapahtuu?

IMG_0792.jpg

"When it's time for you to venture out, don't let fear have you looking back at what you're leaving behind."